Lehtimäellä kokoonnuttiin viimeistä kertaa koko kylän yhteiseen yökirkkoon, joka on samalla Taimelan yläluokkien lukuvuoden päätösjuhla.
Perinne on jatkunut Lehtimäellä jo 20 vuoden ajan, mutta nyt se tuli määränpäähänsä, koska Taimelan yläluokkien toiminta ei enää ensi syksynä jatku.
Tunnelma yökirkossa oli yhtä kotoisa ja silti juhlava, kuten aina ennenkin. Lehtimäen pieni kaunis puukirkko luo läheisen ja lämpimän kulissin tapahtumalle, joka vuosi toisensa perään on koonnut mukaan Lehtimäen alueen asukkaita, niin oppilaiden vanhempia kuin kaikkia muitakin joulun aikaan virittäytyjiä.
Yökirkon alussa oppilaat saapuvat paikalle ristisaattueen ja kynttiläkulkueen myötä. Juhla alkoi yhteislaululla, jonka jälkeen tervetulosanat lausuivat kahdeksannen luokan oppilaat Hanna Suni ja Konsta Leppäkangas. – Syksy on ollut meille oppilaille pimeä ja ankea, koska tieto koulumme kohtalosta on surettanut. Etenkin me kahdeksasluokkalaiset olemme miettineet asiaa paljon.
– Nyt emme kuitenkaan halua synkistellä, vaan käymme Joulun viettoon ja sen jälkeen kevätlukukauteen, josta olemme päättäneet tehdä yhdessä ikimuistoisen, nuoret lupasivat!
Yhdeksännen luokan oppilas Essi Katajamäki oli kirjoittanut runon Taimelan yhtenäiskoululle, jonka hän esitti yhdessä luokkakaverinsa Joanna Leikkarin kanssa. Runossa todettiin, että Taimela ei ole ollut heille pelkkä koulu ja harmiteltiin sitä, että nuoria tärkeämpää on aina raha.
Seiskaluokkalaisten reippaan lauluesityksen jälkeen kuultiin bändi- ja valinnaiskurssilaisten esittämiä joululauluja, joissa sooloja lauloi Milla-Netta Suni häikäisevän kauniilla ja persoonallisella äänellään.
Anja Keisanen soitti pianoa ja Joulua etsimässä -kuvaelmassa kuultiin lisää näiden lahjakkaiden nuorten esityksiä sekä jouluevankeliumi.
Rehtori Liisa Nygård totesi yökirkon olleen vuodesta toiseen aina yhtä sykähdyttävä kokemus. Se on saanut alkunsa oppilaiden toiveesta ja oppilaat ovat vuosi toisensa perään olleet itse suunnittelemassa ja toteuttamassa ohjelmaa.
Koska yökirkko on ollut nuorille niin tärkeä, se on haluttu pitää yläluokkien omana tapahtumana, vaikka yhtenäiskoulussa muut juhlat ovat koko koulun yhteisiä. Nygård mainitsi, että nuoret ovat aina olleet hyvin konservatiivisia ohjelmaa suunnitellessaan, vanhoista perinteistä on haluttu pitää kiinni.
Nygård toivoi, että Taimelan nuoret vievät tämän kauniin perinteen mukanaan niihin kouluihin, joihin he ensi syksynä siirtyvät – ellei koulussa tätä perinnettä ennestään ole.
Nygård mainitsi menneen syksyn olleen koululla synkkä, mutta hän näki että nyt on aika rohkeina ja entistäkin vahvempina lehtimäkeläisinä katsoa eteenpäin. – Tiedän, että nämä hienot nuoret pitävät vastakin huolen toinen toisistaan. He ovat vahvoja, rohkeita nuoria, jotka pärjäävät siellä minne he menevät. Muutos on aina myös mahdollisuus.
Liisa Nygård kertoi, että kun tieto koulun yläluokkien loppumisesta varmistui, päätti koulun väki yhdessä, että tästä lukuvuodesta tehdään ikimuistoinen. Se sisältää ahkeraa opiskelua, yhdessä tekemistä ja nuorten sanoin: nautitaan täysillä toistemme seurasta, kerätään lisää muistoja muistojen reppuun!
Loppuhartauden piti Satu Hauta-aho todeten, miten on itse viime viikkojen ajan onnistunut huonosti pidättelemään kyyneleitään. Monenlaisia tunteita on käyty läpi ja siksi hän mietti, mitä hän voisi sanoa tänään, Ristin juurella?
– Viha ja katkeruus, ääretön pettymys eivät ole yleviä tunteita. Silti tämä on oikea paikka myös näille tunteille, sillä Ristin äärelle voimme aina tulla erilaisten tunteidemme ja heikkouksiemme kanssa.
Hauta-aho esitti toiveen, että vaikka yläkoulu loppuu, voitaisiinko yökirkko -perinnettä kuitenkin jatkaa jossain muodossa?
Juhla päättyi yhdessä laulettuun virteen ja ristisaattueen poistumiseen.
Musiikissa juhlassa säestivät opettajat Heikki Jokiaho ja Pekka Kemppainen.
Tuula Jokiaho
