MAINOS
MAINOS

Kurejoen maatalousseuran mummot ja papat tekivät perinteen eläväksi

Kurejoen maatalousseuran mummot ja papat tekivät perjantaina suuren palveluksen Ylikylän koulun oppilaille, mutta samalla varmasti myös itselleen, järjestäessään koululle hyvin elävän ja hengittävän perinnepäivän!

Perinnepäivän anti oli aito ja se jätti varmasti lähtemättömän jäljen pienten koululaisten mieleen. Moniko tämän päivän koululainen on maistanut aitoa, paikan päällä kirnuttua voita? Tai sovitellut selkäänsä tuohikonttia? Ylikylän koulun oppilailla on nyt ollut tähän ja moneen muuhun mahdollisuus!

MAINOS

Perinnepäivän puuhanaisena toiminut Marjatta Juuti kertoo, että tapahtumat päivässä oli jaettu neljään eri pisteeseen. Valtaosa erilaisia vanhoja työmenetelmiä, perinneleikkejä ja muita vanhoja juttuja esittelemässä olleista oli kylän omaa väkeä, iältään 65 vuodesta aina 90 vuoteen saakka. Vain tuohitöiden tekoon ja kehräykseen haettiin apuvoimia kauempaa.

Anja Sillanpään tottuneissa käsissä kuiva pyykki silisi näppärästi suoraksi entisaikain mankelointi –menetelmällä.
Anja Sillanpään tottuneissa käsissä kuiva pyykki silisi näppärästi suoraksi entisaikain mankelointi –menetelmällä.

Nähtävää perinnepäivän työpisteissä riitti hämmästeltäväksi saakka. Liikuntasaliin oli koottu pyykkipaikka, jossa Pirkko Keski-Sikkilä pesi pyykkiä itse tehdyllä saippualla korvossa pyykkilaudalla ja Anja Sillanpää teki pyykistä sileää mankelirullan avulla. Nähtävillä oli myös entisajan vuodevaatteita.
Pyykkilauta, korvo ja aito kotona tehty saippua. Sitten vain hinkataan! Pyykinpesua esitteli Pirkko Keski-Sikkilä.

Kankaita, vanhoja kudonnaisia, kansallispukuja ja pellavia esiteltiin nurkkauksessa, jossa Sointu Kyrönlahti karstasi ja kehräsi lankaa aidosta villasta. Apunaan hänellä oli Liisa Ketola ja Anita Sorvari.

Villan muuntuminen langaksi oli niin jännittävää, että toimitusta seurattiin keskittyneesti.

Taidokkaita tuohitöitä syntyi Raimo Hosionahon käsissä. Virsut, torvet, astiat ja tuohet kiinnostivat koululaisia ja tuohikonttikin olisi monen mielestä sopinut vaikka koulurepuksi!

Raimo Hosinaho esittelee Marjatta Juutille tuohitöiden materiaalia.

Liikuntasalista löytyi myös etenkin pieniä poikia suuresti kiinnostanut Suomen sodan aikainen, yli 200 vuotta vanha aito asepuku ja kuula, jonka käyttötarkoitusta yhdessä ihmeteltiin…

Kuvisluokassa lapset pääsivät tutustumaan kahvin elämään pavuista kahvimyllyyn, prännäriin, sokerisaksiin, kuparipannuihin, kuurauspulveriin ja vanhoihin astioihin saakka, joita esittelivät Kaisa Rajala ja Saara Sikkilä.

Pisteen varsinainen tähti oli kuitenkin voin kirnuaminen, jossa voimestarina hääri Miina Mariapori ja hänen apunaan Eeva-Liisa Hautala.

Tässä sitä kirnutaan – tuoretta voita! Voimestarina hääri Miina Mariapori ja hänen apunaan Eeva-Liisa Hautala.

Voita valmistettiin kermasta ihan oikeassa kirnussa käsivoimin ja samassa pisteessä valmistettiin myös viiliä. Käsin kirnuttua voita uskaltautui moni oppilas maistamaankin ja lopputulema oli, että tämä kullankeltainen voi oli herkullisen hyvää!
Kullankeltainen, tuore kirnuvoi on juuri niin hyvää kuin mille se näyttääkin!

Puutyöluokka oli miesten valtakuntaa, jossa Ville Yli-Juuti, Jussi Sillanpää, Simo Sillanpää ja Erkki Latvala tarinoivat lapsille entisajan miesten työkaluista, teroittelivat viikatetta ja näyttivät, mitä miehet ennen puhdetöinään puuhasivat.

Jussi Sillanpää ja Ville Yli-Juuti kertoivat oppilaille miesten töistä ja entisajan työkaluista.

Tupaluokassa Sisko-Maija Sillanpää lausui Kanteletarta lapsille ja lapset pääsivät tutustuman entisajan leikkikaluihin, mm. Kaisa Karalan nukkeihin. Suurta kiinnostusta herättäneitä vanhoja rahoja, etikettejä ja postimerkkejä esitteli Olavi Sorvari.

Vanhanajan leikkeihin oli ohjeet saatu Riitta Ojalalta ja apuna eri tapahtumissa Marjatta Juutin lisäksi oli Leila Hauta-aho. Mukana päivän toteutuksessa olivat myös Helinä Tuomela ja Merja Sillanpää.

Perinneleikit ovat hauskoja myös tämän päivän lapsista.

Päivän anti oli lapsille todella kiehtova ja järjestäjät osasivat esitellä asioita elävästi ja läheisesti – vanha aika alkoi elää lasten mielissä ihan uudella tavalla. Tapahtuma antoi myös tekijöilleen paljon, olihan hauska olla kokoamassa omia lapsuusaikojen asioita esille tämän päivän lapsille ja kertoa sekä näyttää innokkaina kuunteleville korville, miten ennen tehtiin.

Vanhaan pulpettiin oli mukava istahtaa kuuntelemaan, millaista oli kylän mummojen ja vaarien lapsuudessa.

Jälkiviisaana voi todeta, että tapahtuma olisi ansainnut vieläkin suuremman yleisön. Luokat olisivat täyttyneet myös aikuisista tutustujista, sillä tämän päivän työikäisellekin Kurejoen mummojen ja pappojen esittelemät asiat olisivat kiintoisaa koettavaa!

Tuula Jokiaho

Exit mobile version