Jorma Kallenpoika Heikkilän uusin kirja, kalevalaisella runokielellä kirjoitettu runoteos Korkealla Kurkiparvi on ilmestynyt. Heikkilä esittelee kirjaansa Vimpelin kirjastossa tulevana maanantaina 11. toukokuuta kello 17 alkaen.
Heikkilä on lähtöisin Vimpelistä, nykyisin kesävimpeliläinen. Hän on koulutukseltaan lääketieteen ja kirurgian tohtori sekä työterveyshuollon ja yleislääketieteen erikoislääkäri. Hän on ollut vuodesta 2006 lähtien eläkkeellä Neste Oilin Porvoon tuotantolaitoksen ylilääkärin toimesta ja asuu Espoossa.
Reilu kaksi vuotta sitten hän kirjoitti romaanin Yläjuoksulaisia, jossa kuvattiin mukaansatempaavasti vimpeliläistä paikallis- ja sukuhistoriaa romaanin keinoin. Kirja sai jatkokseen Joki jäätyy -teoksen vuosi sitten.
Heikkilän uusin teos on Prometheus -kustannuksen julkaisema, kuten romaanitkin. – Kirjan kirjoittamiseen on mennyt parisen vuotta. Aluksi tein sitä viimeisen romaanini rinnalla ja noin vuoden ajan keskeisenä harrastuksen kohteena.
– Ensimmäinen runokirjani on jonkinlainen kokeilu, omaa tyyliä etsivät sekoitus Työväenopistojen lyriikkapiirien harjoituksia. Onnistuneimpana pidän sen keskiosaa, joka on nimeltään Romanssi, Heikkilä kuvailee kirjaansa.
Kallenpoika lisäksi tekijänimeen
Heikkilän aiempien kirjojen tekijäksi on merkitty Jorma Heikkilä, mutta nyt uusimman kirjan tekijänä on Jorma Kallenpoika Heikkilä. Muutos johtuu siitä, että runsas vuosi sitten Heikkilä liittyi Kalevalaisen runokielen seuraan. Sieltä löytyi toinen täsmälleen samanniminen kirjoittaja, joka hänkin on lähiaikoina julkaisemassa.
Yhdessä miehet päätyivät siihen ratkaisuun, että Jorma Kallenpoika Heikkilä vaihtaa nimimerkkiään. – Eikö tämä sovikin hyvin kalevalaiseen runomittaan? Ja luulisin Kalle -isäni, tärkeän kannustajani, iloitsevan siellä tuonpuoleisessa.
Korkealla kurkiparvi -kirjan taustoista Heikkilä kertoo kipinän syttyneen kun hän luki artikkelin, jossa harmiteltiin miten vähän perinteisellä suomalaisella runomitalla kirjoitettua julkaistaan. Nelipolvitrokeella kirjoitettuja runokirjoja ilmestyykin nykyisin varsin harvoin.
– Mielestäni se on suuri vahinko, sillä tyyli ja koko suomen kieli ovat hienosti runoiluun sopivia.
Runoa eletystä elämästä
Tekstien sisällön Heikkilä kuvailee nousevan kirjoittajan persoonasta, kokemuksista, elämyksistä ja arvoista. – Kalevalan eeppisestä tyylistä. Minulle läheisestä tankarunon aforistisesta, tiivistetystä tyylistä.
Kirjan osat ovat Vuosieni vieriessä, Surusielu survimessa, Pyörällä elomme piiri ja Kerällä koko olemus.
Ensimmäisessä osassa runot kertovat ajan kulumisesta tammikuusta jouluun enimmäkseen luontohavaintojen kautta. Siellä läikkyvät niin Lappajärven kuin Vimpelin Sääksjärvenkin aallot.
Toisessa osassa tekstit kääntyvät runoilijan sisimpään, elämän mukanaan tuomiin järkytyksiin, vaikeuksiin ja epäonneen esikoistyttären kuolemasta vaimon sairastumiseen ja hänen sairautensa etenemiseen tähän päivään, jolloin Heikkilä toimii puolisonsa omaishoitajana. Osan lopussa käännytään hieman kevyempään ja vanhenevan kirjoittajan tuntemuksiin nykymenosta.
Kolmannessa osassa käsitellään ihmisen elämän kolmea keskeistä elementtiä, luonnon rikkautta, omaa sisäistä kokemusta ja ympäröivää yhteiskuntaa. Viimeinen osa on jälkikirjoitus, epilogi. Yhteenveto siitä, mitä on tullut tehtyä. – Yritän jopa kääntää kaiken kertomani synkkyyden iloisemmalle puolelle.
Vimpelin kirjastossa maanantaina järjestettävässä tilaisuudessa on tarjolla pullakahvit ja Heikkilä kertoo lisää teoksestaan.
Kysymyksiä tulee varmasti myös siitä, koska romaanisarjalle saadaan jatkoa. Sitä onkin luvassa, mutta ei vielä ensi keväänä, koska omaishoitajana toimiminen vaatii oman veronsa.
Seuraavassa romaanissa päästään kuitenkin vuoteen 1817 jolloin Markus vie Annan vihille. – Tämän pariskunnan suoria jälkeläisiä alenevassa polvessa on muuten mm. kansanedustaja Reijo Hongisto, Heikkilä vinkkaa.
Tuula Jokiaho
