MAINOS
MAINOS

Kirjailija Heikki Luoman koskettava puheenvuoro nimikkoteatterin avajaisissa

26.6.2015 vietettiin Kyyjärvellä merkittävää päivää, kun Heikki Luoman Areena avattiin. Ensimmäinen uudella lavalla nähtävä esitys on Heikki Luoman itsensä kirjoittama näytelmä nimeltään Akka vaikka väkisin. Esityksen ensi-ilta on 11.7., joka onkin jo loppuunmyyty. Muihin näytöksiin voi varata liput numerosta 0400564954.

 

 

 

 

Heikki Luoman puheenvuoro areenan avajaisissa 26.6.2015.

MAINOS

Hyvät teatterin tekijät, tukijat ja ystävät,

Pakko tunnustaa heti alkuun, että nyt on sanankäytön ammattilainen kovan paikan edessä. Miten löytää oikeat sanat kuvaamaan tämän päivän ja hetken tunnelmia? Tässä todentuu parhaillaan jotain ainutlaatuista, sellaista joka tulee vaikuttamaan pitkälle tulevaisuuteen. Kuin Koskelan Jussin ensimmäinen kuokan isku Pappilan suuren suon kamaraan. Tuo vertaus saa lisää merkittävyyttä siitä, että ollaan täällä Nurmijoella. Palaan siihen vielä tuonnempana tässä lyhyessä puheenvuorossani.

Aivan ensimmäiseksi yritän kertoa omasta näkökulmastani miten tähän on tultu. Kaikkihan lähti liikkeelle siitä hetkestä, kun Suvi soitti minulle neljä vuotta sitten eräänä kesäisenä iltana ja kertoi, että on perustettu hänen vetämänsä teatteriryhmä, ja että seuraavaksi kesäksi pitäisi löytää joku näytelmä, mieluummin uusi. Kysyi sitten voisinko minä kirjoittaa heille sellaisen?

Ensimmäinen ajatukseni oli, etten millään voi luvata näytelmää tekeillä olevien töitteni vuoksi. Pirunpelto- sarjan kyntäminen oli vasta noin puolivälissä, ja muutakin oli tekeillä. Vastaukseni oli varovaisen kielteinen, mutta Suvi oli aika taitava kietomaan tällaisen varttuneen kirjailijan sormensa ympärille. Tulevan näytelmän ohjaajaksi oli lupautunut rautainen ammattimies Vellu Halmila, sillä ehdolla kuulemma, että minä kirjoitan sen näytelmän. Tiesin jo heti puhelun loputtua, että taisi tulla kirjoitettavaksi!

Vaikka olin pyytänyt viikon miettimisaikaa, niin totta puhuen olin innostuneempi kuin mistään pitkään aikaan. Pää suunnitteli näytelmää jo seuraavana yönä. Soitin Suville parin päivän kuluttua ja sanoin että jos sota-aikaan ja Karjalan evakoihin liittyvä näytelmä kelpaa, niin kirjoitan sellaisen. Suvi innostui aiheesta, ja niin sovittiin yhteistyöstä.

Tuo sopimus oli ensimmäinen käännekohta tässä kertomuksessa. Se johti siihen, että kirjoitin seuraavien talvikausien aikana kolme evakkonäytelmää, jotka Suvin kokoama näyttelijäryhmä esitti peräkkäisinä kesinä. Sain tutustua upeaan joukkoon harrastajanäyttelijöitä, ja näytelmien yleisömenestys ylitti kaikki odotukset. Olimme Vellun kanssa luvanneet, että vähintään 2000 katsojaa saadaan näytelmää kohti. Tuo tavoite toteutui lähes kolminkertaisena.

Tässä täytyy oikaista seuraavaan käännekohtaan. Viime syyskesällä Suvi kertoi että heillä on ajatus perustaa Kyyjärvelle oma teatteri. Se tieto oli todella innostava. Paikkakin oli jo tiedossa, ja lupauduin olemaan saapuvilla silloin kun teatterin lopullisesta sijoituksesta tälle tontille päätetään.
Kun paikka oli katsottu, niin Suvi kysyi suostuisinko siihen, että näyttämön nimeksi tulisi Heikki Luoma areena? Se oli totinen paikka, sillä lupaus piti vahvistaa oikein nimikirjoituksella. Voitte olla varmoja siitä, että mielessäni ehti käydä monenlaisia ajatuksia, joista monet kuuluvat vielä tässä puheenvuorossakin.

Kyyjärvellä oli ainakin vielä lapsuuteni aikaan sellainen tapa, että kahavipöytään noustiin vasta kolmannella käskyllä. Olin kai ollut jo niin pitkään maailmalla, etten huomannut esittää kohteliaita verukkeita, vaan suostuin lähes ensi kysymällä.

Oli siihen ainakin yksi hyvä syy: Niin monta kertaa olin omien näytelmieni ensi-illoissa eri puolilla Suomea joutunut vastaamaan kysymykseen millainen teatteri sinun synnyinkunnassasi Kyyjärvellä on? Oli pakko vastata ettei Kyyjärvellä ole minkäänlaista teatteria, ellei entisen Maamiesseurantalon pientä näyttämöä lasketa sellaiseksi. Oma teatteriharrastukseni oli rajoittunut siihen, että esitin kirkonkylän kansakoulun kuusijuhlassa tuolla samalla näyttämöllä tonttua.

Näyttelijänä olin tuolloin urani huipulla, eikä minulla ollut harmainta aavistusta siitäkään, että tulisin joskus kirjoittamaan ammatikseni näytelmiä ja tv-sarjoja.

Tämä kaikki on oikeastaan johdantoa sille mitä todella haluan tässä tilanteessa ja tilaisuudessa sanoa. Muistan hyvin ne ajat kansakoulun alaluokilla, kun joukkoomme tuli uusia oppilaita Nurmijoen asutusalueelta. Ei meillä lapsilla kenelläkään ollut käsitystä siitä millaiseen paikkaan nuo raivaajat olivat asettuneet. Oikeastaan ymmärsin sen vasta sitten, kun sinä Suvi olit kertoillut siitä millaista vanhemmillasi oli silloin kun he tulivat Nurmijoelle asutustilan raivaajiksi. Täällä alettiin todella tyhjästä.

Kuitenkin Nurmijoesta nousi vireä kylä, tuli oma koulukin, jonne ne uudet koulutoverimme sitten palasivat. Tällä kylällä oli sittemmin myös vireää teatteriharrastusta, mutta siitäkin kuulin vasta vuosia myöhemmin, sen jälkeen kun olin jo lähtenyt Kyyjärveltä.

Ajatuksissani tämä teatterin rakentaminen rinnastuu tuohon pellonraivaajien työhön. Eräänlaista raivaustyötä tämäkin on kulttuurin saralla, jos näin kulunut kielikuva sallitaan. Uutta ei synny ellei ole rohkeita ja tarmokkaita ihmisiä sitä toteuttamaan.

Pitkin viime talvea ja kevättä sain etäältä seurata miten tämä teatteri alkoi nousta. Ei voi kuin ihailla sitä intoa ja ahkeruutta jolla tämä kaikki on saatu aikaan. Olen tutustunut moniin teatteriryhmiin omien näytelmieni esitysten yhteydessä, mutta luulenpa ettei tästä maasta löydy innostuneempaa ja yhteen hiileen puhaltavampaa joukkoa kuin te Het-teatterin porukka olette. Ja kaiken keskellä olette harjoitelleet tämän teatterin ensimmäistä näytelmää.

Kyyjärveltä minulla on lapsuuteni ajalta säilynyt vahvoja muistikuvia siitä innostuksesta joka vallitsi silloin, kun oman kirkon rakentaminen alkoi. Ainakin kymmenvuotiaasta pikkupojasta tuntui siltä, että kotipitäjä nousi arvoasteikoissa niiden pitäjien rinnalle, joilla jo vanhastaan oli oma kirkko. Viime kevät- talvella olin mukana Paletissa järjestetyssä huutokaupassa, ja näin millä innostuksella ihmiset halusivat olla osaltaan auttamassa teatterihankkeessa, huutamalla tavaroita joita kaikkia eivät ehkä olisi tarvinneetkaan.

Ja niin moni tuli puhumaan minulle siitä, miten hieno asia on että Kyyjärvelle nousee oma teatteri. Silloin tuli mieleeni nuo kirkonrakentamisen ajat. Talkoohenki eli silloinkin vahvana.
Muistan vieläkin miltä tuntui istua puun ja maalintuoksuisessa uudessa kirkossa. Jotain samaa uskon kokevani tämän teatterin ensi-illassa.

Ihminen kaipaa kokemuksia, jotka nostavat hänet hetkeksi arjen yläpuolelle. Henkisiä kokemuksia – hyviä kokemuksia, joiden jälkeen jaksaa taas hiukan paremmin.

Sanotaan että teatteri on hetken taidetta, ja kun esitys on ohi, on kokemuskin ohi. Noin asia ei mielestäni ole. Puhutteleva teatterikokemus voi säilyä mielessä pitkään, ja se voi antaa jopa uutta suuntaa elämälle. Minustakin tuli näytelmäkirjailija yhden ainoan kesäteatteriesityksen jälkeen. Se oli Ypäjällä näkemäni musiikkinäytelmä Kuisma ja Helinä.

Toivotan tälle teatterille paljon puhuttelevia esityksiä, sellaisia että voimme omanarvontuntoisesti sanoa maailmalla, että kyllä Kyyjärvi on teatteripitäjä.

Akka vaikka väkisin-näytelmän harjoituksia keväällä. Kuva: Roosa Linnanmäki
Exit mobile version