Kyyjärvi-viikkoon on jo neljänä kesänä kuulunut avoimet ovet Onnelan tilan puutarhaan. Kutsua on vuosi toisensa jälkeen kuultu enemmän ja enemmän, sillä sana siitä, miten kaunis ja viihtyisä puutarha tilalla on, on kiirinyt yhä uusille kiinnostuneille.
Vuokko ja Jouko Huumarkankaan Onnelan tilan puutarhassa lepääkin niin ihmisen silmä kuin mielikin. Jokainen puutarhanhoitoa yhtään harrastanut näkee, miten valtavan, vuosikymmenten ja tuhansien tuntien työn tulos puutarha on, mutta pihapiiri henkii pelkkää rauhaa ja joutilaisuutta.
Vuokko Huumarkangas kertoo, että kaikki on saanut alkunsa jo 70 -luvun puolivälissä. Talo pihapiiriin rakentui 1966 ja myöhemmin Vuokko tuli sinne emännäksi. Vuonna 1977 silloinen 4H -neuvoja Asta Pesonen kertoi, että maatalousseura haluaisi teettää johonkin pihaan Kyyjärvellä puutarhasuunnitelman.
Tuohon aikaan puutarhasuunnitelmat eivät olleet arkipäivää ja Vuokko ja Jouko suhtautuivat ajatukseen ajan tyylin mukaan yhdessä ihmetellen, mitä sellaisella suunnitelmalla tekisi? Kieltäytyä he eivät kuitenkaan kehdanneet ja niinpä suunnitelma tehtiin – ja se jäi pariksi vuodeksi pölyttymään pöytälaatikkoon.
– Parin vuoden kuluttua innostuimme asiasta ja Jouko hyppäsi Massikan päälle ja alkoi aurata pihaa istutuskuntoon, Vuokko muistelee nauraen ja kertoo, että innostuksen puuskassa lähdettiin sitten Ahosen taimistoon Karstulaan ja haettiin kerralla aivan kaikki suunnitelmaan kuuluvat taimet!
– No eihän se sitten onnistunut. Istutettavaa ja työtä tuli liikaa kerralla. Mutta siitä idea kuitenkin lähti ja sille tielle jäätiin, Vuokko muistelee nyt. – Lasten aikuistuttua ja lähdettyä kotoa puutarhanhoitoon on panostettu entistäkin enemmän ja puutarha lähti myös laajenemaan.
Tänä päivänä puutarha kukoistaa upeassa loistossa koko kesäkauden. Emännän ylpeytenä pihasta löytyy mm. kirjovaahtera, tulikuusamaköynnös ja pilarihappomarja, joidenka ei tällä leveysasteella pitäisi viihtyä.
Vuokko myöntää, että onnistumisten lisäksi vuosikymmenten varrelle on osunut toki hutejakin, aivan kaikki mitä on toivottu, ei ole puutarhassa suostunut menestymään, mutta valtaosin kuitenkin. – Meillä on tässä ilmeisesti sama pienilmasto kuin Ahosen Taimistolla, joten yleensä ne lajikkeet jotka siellä menestyvät, menestyvät myös meillä.
Onnelassa puutarhaa on nyt yli hehtaarin alalla ja jokainen yksityiskohta vaikuttaa ajatuksella ja rakkaudella suunnitellulle. Puutarhassa on useita erilaisia ja -tyylisiä alueita ja Vuokon ja Joukon lapsenlapsi Sasu Saarinen todistaakin, että piha on myös käytännöllinen, koska siellä on tosi kiva leikkiä – etenkin piilosta!
Jännittäviä piilopaikkoja löytyy niin puutarhan suojista kuin pihaan liittyvistä rakennuksistakin. Sasu mm. tietää, miten grillikotaan pääsee pujahtamaan piiloon niin, että kota on ulkoapäin säpissä!
Osa pihapiiristä on viimeisen päälle pikkutarkasti hoidettua ja istutukset tarkoin rajattuja. Metsäisimmillä alueilla taas valloittaa lähes luonnontilaisille näyttävät, mutta uhkeassa kukassa lainehtivat alueet kuin ne olisivat tulleet paikkoihinsa puolisalaa. Jokaiseen tunnelmaan ja hetkeen löytyy mukava aurinkoinen tai varjoinen paikka, jossa levähtää.
Ajatus avoimien ovien järjestämisestä kotipuutarhassa lähti Vuokolla vuosia sitten siitä, kun kaikki kylässä käyneet kehuivat pihapiiriä maasta taivaisiin. Tästä seurasi se, että syrjässä olevan, tien viimeisen talon pihassa alkoi usein pyörähtää ihan vieraita autoja. Kun Vuokko yritti ehtiä paikalle jututtamaan kävijää, autot lähtivät äkkiä pois. – Olisin vain halunnut sanoa, että kyllä pihaa saa nousta katselemaan, mielellään tätä esitellään!
– Niinpä viimein sanoin Joukolle, kun kunnassa mietittiin Kyyjärvi -viikon ohjelmaa, että laita meille avoimet ovet puutarhaan, niin ihmiset voivat tulla ihan luvan kanssa katselemaan! Ensimmäisenä kesänä kävijöitä oli noin sata, viime vuonna 250 ja nyt mentiin yli 300 kävijän!
Vaikka avoimien ovien tapahtuman järjestelyt tarjoiluineen vaativat isäntäväeltä työtä, niin ilolla on tapahtuma aina järjestetty. Tänä suvena myös sää oli tapahtumalle mitä suosiollisin ja puutarha esittäytyikin kävijöille koko loistossaan!
Tuula Jokiaho
