Evijärven kaisla taittuu tuulessa, mutta myös taitavan käsityöläisen käsissä. Soile Söderling on jo 17 kesän ajan tehnyt parhaansa järven kaislan keräämisessä, mutta loppua sille ei näy – niinpä käsityöläisen materiaalit ovat turvatut.
Soile on aina ollut käsityöihminen ja niinpä hän aikanaan kouluttautuikin ompelijaksi. 90 -luvun lopulla hän kiinnostui kaislasta, koska luonnonmukaiset kaislatuotteet nousivat tuolloin suosioon.
Soile hakeutui useamman kuukauden mittaiseen alan koulutukseen opiskellen kaislojen punontaa ja kudontaa.
Koska Soile oli tuolloin työttömänä, hän ei kauaa koulutuksen jälkeen jäänyt miettimään vaan perusti oman yrityksen Tmi Soile Söderling vuonna 1998. – Tykästyin kaislaan materiaalina ja vähän myöhemmin myös paju alkoi kiinnostaa. Kävin kursseja myös pajun käyttöön ja sitä käytän enimmäkseen kutomisessa.
Yhdeksän vuoden ajan Soile toimi päätoimisena yrittäjänä. Työ oli kiintoisaa, mutta kävi raskaaksi koska Soile on myynyt valmistamansa tuotteet aina erilaisilla messuilla, markkinoilla ja myyjäisissä. Niinpä hän viikot valmisti tuotteita ja viikonloput oli niitä myymässä.
Niinpä Soile päätyi ratkaisuun ja jäi sivutoimiseksi yrittäjäksi, mikä tekee työstä vapaampaa eikä paine olla mukana kaikilla myyjäisillä ja messuilla ole niin suuri.
– Nyt käyn lähinnä vain kesämarkkinoilla ja myyjäisissä. Lisäksi tuotteita myydään jonkin verran kotoa ja kotisivujen kautta.
Liinoista hattuihin – Pariisiin ja Italiaan saakka!
Soile valmistaa kaislaliinoja ja pajuliinoja erilaisiin ja -värisiin loimiin. Pääasiassa hän käyttää puuvilla ja paperilankaloimea, sekä myös pellavaa. Lisäksi valikoimissa on kauniita ja kesäisiä kaislahattuja.
Materiaalin Soile kerää itse. Kaislan hän nyhtää Evijärvestä juhannuksen jälkeen. Kaisla on pitkä, suora kasvi, jonka päässä on töyhtö. Se sekoitetaan usein kortteeseen, joka on järvikaislaa yleisempi.
Kaislan Soile kerää veneestä käsin ja tämän jälkeen kaisla kuivataan hitaasti ritilöillä varjoisassa paikassa. Välillä kaisloja käännellään kuivatuksen aikana ja lopuksi ne nostetaan pystyyn kuivamaan loppuun.
Viimein kuivat kaislat niputetaan ja varastoidaan.
Myös pajun Soilen kerää itse lehdettömänä aikana. Sopivia ovat suorat, haarattoman, vähintään metrin pituiset pajut.
Pajut varastoidaan suoraan ulkovarastoon, paitsi jos on materiaalipulaa, niitä kuivatetaan sisällä kuukauden verran.
Näistä luonnonmateriaaleista valmistetut tuotteet kiinnostavat tänä päivänä laajemmaltikin, sillä esimerkiksi Soilen kaislasta tekemä hattu on tänä syksynä nähty jo muotinäytöksessä Italiassa!
– Kaislahattu lähti maailmalle välittäjän kautta ja Italian jälkeen se nähdään myös Pariisissa, Lontoossa ja Japanissa, Soile kertoo hauskana yksityiskohtana ja sanoo, että mielenkiintoista tulee olemaan nähdä, tuleeko tätä kautta tuotteelle vientiä.
Vientimarkkinoilla on tänä syksynä ollut muitakin päänavauksia, sillä Soilen liinoja on ollut esillä Espanjassa punojien yhteisnäyttelyssä.
Soilen tuotteisiin voi tutustua kotisivujen kautta osoitteessa sara-taito.fi/soile.soderling/. Sivuilta löytyy kuvia tuotteista ja niitä voi tilata suoraan Soilelta.
Tuula Jokiaho
