Pyhäinpäivänä pysähdytään elämän ja kuoleman rajalle. Silloin muistetaan niitä omaisia ja ystäviä, jotka eivät ole enää luonamme. Tuhannet kynttilät haudoilla kertovat surusta ja kaipauksesta. Samalla ne ovat merkkejä rakkaudesta, joka on kuolemaakin väkevämpi.
Evankeliumin sanoma ei ole tarkoitettu vain ajallista elämäämme varten. Jeesus kulki edellämme kärsimyksen tien. Kuolemallaan ja ylösnousemisellaan hän avasi kaikille seuraajilleen portin ikuiseen elämään Jumalan luona.
Kuoleman surun keskellä voimme tarttua toivoon siitä, että jonain päivänä saamme kohdata rakkaamme kasvoista kasvoihin. Surussamme emme ole yksin. Jumala on lähellämme ja lohduttaa itse meitä.
Pyhäinpäivänä muistamme myös ennen meitä eläneitä kristittyjä kaikkialla maailmassa. Kunnioitamme niiden muistoa, jotka ovat menettäneet henkensä uskonsa vuoksi.
Yhteisessä messussa voimme polvistua samaan pöytään niiden kanssa, jotka ovat jo päässeet perille Jumalan luo. Pyhäinpäivän virret kantavat lohdun ja toivon sanomaa. Olemme samalla matkalla.
Pyhäinpäivä ei ole vain vainajien päivä. Se on kaikkien niiden päivä, jotka seuraavat Kristusta tänään, tässä ajassa. Pyhyys ei ole lähtöisin ihmisestä vaan Jumalasta. Kristuksen seuraajan pyhyys on hänen Herransa pyhyyttä.
Päivän evankeliumitekstinä kuullaan katkelma Jeesuksen vuorisaarnasta. Siinä Jeesus kuvaa, ketkä hänen silmissään ovat ”autuaita”, erityisellä tavalla onnellisia. Pyhäinpäivän evankeliumi Matteus 5:1–12.
Pyhäinpäivää vietetään tänään 31.10.
Kirkkovuoden 2015 tekstit on kirjoittanut kirjailija Anna-Mari Kaskinen.
