Lehtimäen vs. kappalainen, pastori Aapo Kaivosoja ja hänen vaimonsa Sanna ovat koti-ihmisiä, joista tasainen arki on parasta mahdollista elämää. Riittävää vauhtia kotona pitää yllä 3 vuotta ja 4 kuukautta vanha Nooa sekä vuoden ja 10 kuukautta vanha Selma.
Toisin kuin monet muut nuoret perheet, Kaivosojat eivät koskaan ole haaveilleet muutosta ulkomaille. Perhe on kotiutunut Alajärvelle, on ystäviä ja läheiset välit perheisiin. Asiat ovat siis mallillaan.
Syyskuussa Aapon silmään kuitenkin kiinnittyi ilmoitus, jossa etsittiin uutta pappia Australian Sydneyhin suomalaiseen Etelän Ristin seurakuntaan. Ilmoitus kiinnitti huomion varmaan siksikin, koska Aapon äiti on syntynyt ja viettänyt lapsuutensa Australiassa. Yhteydet Australiaan ovat olleet aina läsnä Aaponkin elämässä ja hän on myös vieraillut siellä aikaisemmin.
Silti se ajatus, että itse muuttaisi maahan, ei ollut koskaan käynyt mielessä.
– Ajatus tuntui meistä hurjalle ja pelottavalle, mutta hakuaikaa oli vain muutama viikko ja asiaa Sannan kanssa pohdittuamme päätimme aralla, kysyvällä mielellä uskaltaa. Mietimme, tähänkö Jumala meitä kutsuu?
Kun hakemus oli jätetty, alkoi odotus ja rukous. – Rukoilimme johdatusta ja se ajatus vahvistui, että jos meidät työhön kutsutaan, se otetaan vastaan. Valinta ei tapahdu ilman Korkeimman sallimusta.
Asiat etenivätkin nopeasti. Paikkaa oli hakenut 15 suomalaista pastoria ja Aapo oli yksi, joka kutsuttiin yhdessä Sannan kanssa haastatteluun Helsinkiin. Haastattelun jälkeen tulivat Skype -puhelut ja videohaastattelut Australiaan ja 1.11. sikäläinen seurakunta valitsi Aapon tehtävään.
Muutto ensi syksynä?
Vaikka itse haku- ja valintaprosessi oli nopea, ei lähtö tapahdu pyörremyrskyn tavoin. – Nyt käynnistämme viisumihakemuksia ja minun osaltani kansalaisuuden hakuprosessia. Koska äidilläni on kaksoiskansalaisuus, myös minulla on mahdollisuus siihen, Aapo kertoo.
Erilaisten paperiasioiden selvittely Australiaan muutettaessa onkin todennäköisesti iso ja pitkä prosessi. Kaivosojat toivovat että muutto olisi edessä viimeistään noin vuoden kuluttua.
Päätös lähteä toiselle puolen maailmaa on perheen ja ystävien parissa otettu hyvin vastaan. Kukaan ei ole ollut tuuppaamassa matkalle, mutta tukea on saatu.
– Omat tunteemme ovat hyvin moninaiset. Mielessä on haikeus kaikkeen siihen mitä jätämme taakse, mutta silti halu tarttua uuteen tehtävään on suuri. Tärkeää on että yhteydet perheisiin ja ystäviin säilyvät lähdöstämme huolimatta, Aapo Kaivosoja sanoo.
Työkausi Australiassa kestää neljä vuotta. Uusi koti sijaitsee samassa talossa seurakunnan kappelin kanssa. Kappelissa pidettävien tilaisuuksien lisäksi seurakunnan tapahtumia on noin sadan kilometrin säteellä Sydneyn ympärillä.
Seurakuntatyö on Sannan ja Aapon yhteinen kutsumus ja käytännössä koko Kaivosojan perhe tulee ainakin aluksi tekemään työtä yhdessä. Esimerkiksi soittotaitoisena Sanna voi palvella seurakuntaa musiikilla ja lasten kanssa yhdessä voidaan tehdä perhetyötä. Myöhemmin on mahdollista että Sanna hakeutuu Sydneyssä oman alansa töihin kasvatusalalle.
Suur-Sydneyn alueella asukkaita on noin viisi miljoonaa, joista noin 1500-2000 suomalaista tai Suomen sukuista. Etelän Ristin seurakunnassa toiminta on hyvin samanlaista kuin Suomessakin, käytössä on suomalainen jumalanpalvelusjärjestys ja virsikirja.
Arki ei juurikaan poikkea: seurakunnalla on seuroja, päivä- ja raamattupiirejä. Piknikille suomalaisista seurakunnista tosin harvoin lähdetään, mutta Australiassa nekin kuuluvat asiaan. Jumalanpalveluskielenä on suomi, mutta kaksikielisyyttä tarvitaan.
Toimintaa pyöritetään vapaaehtoisin lahjoitusvaroin ja koska pappi on ainoa palkattu henkilö, hänen toimenkuvansa on laaja. Seurakuntalaisia vetää kirkon puoleen monet asiat, myös yhteenkuuluvaisuus muiden suomalaisten kanssa.
Hyvää aikaa Lehtimäen kappelissa
Aapo Kaivosoja on kotoisin Kokkolasta ja teologian opintonsa hän on suorittanut Helsingissä. Papin työt hän aloitti Vaajakoskella, jossa työskenteli 1,5 vuotta.
Kesäkuussa 2011 hänet valittiin Lehtimäen kappeliseurakunnan kappalaisen sijaiseksi. Työnkuva on hieman muuttunut vuosien aikana. – Alkuun tein täällä käytännössä kaikki ne työt, joka Lehtimäen seurakunnan kirkkoherra oli tehnyt, sekä lisätöitä Alajärven seurakunnasta.
Näin meni ensimmäiset pari vuotta, jonka jälkeen töitä porrastettiin esimerkiksi jumalanpalvelusten osalta. – Nyt tilanne on paljon selkeämpi ja Alajärven papit ovat enemmän Lehtimäellä, kun taas minulla on tehtäviä myös Alajärvellä. Uskon töiden porrastamisen rikastuttaneen seurakuntaelämää Lehtimäellä ja myös Alajärvellä.
– Silti koen että olen saanut olla lehtimäkeläisten oma pappi, Aapo Kaivosoja sanoo ja kiittää kuluneita vuosia kasvattaviksi. Hän on saanut kasvaa seurakunnan keskellä ja siksi lähtö tuleekin olemaan haikea. – Minulla on kuitenkin luottavainen olo, uskon monen täällä muistavan meitä jatkossakin rukouksin.
Tuula Jokiaho