Kirkkovuoden viimeinen sunnuntai kutsuu itsetutkisteluun. Tuomiosunnuntain nimellä on ankara kaiku.
Nimi viittaa Kristuksen toiseen tulemiseen, päivään, jolloin hän saapuu takaisin maan päälle ”tuomitsemaan eläviä ja kuolleita”.
Tuomiosunnuntai muistuttaa, että olemme vastuussa elämästämme ja teoistamme. Se kutsuu meitä tarkastelemaan suhtautumistamme toisiin ihmisiin. Miten kohtelemme heitä, joiden lähellä elämme? Miten suhtaudumme heihin, joilla on nälkä ja jano tai niihin, jotka keskuudessamme tai kaukana täältä ovat kodittomia ja vailla suojaa?
Päivän evankeliumin mukaan Jeesus itse tulee meitä vastaan kärsivän ja apua tarvitsevan ihmisen hahmossa. ”Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne.
Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni. ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”
Me ihmiset langetamme toisillemme tuomioita sen mukaan, miltä asiat ulkopäin näyttävät. Jumala näkee, mitä tekoa me syvimmiltämme olemme. Hän näkee teot, jotka on tehty salassa. Siksi toistemme tuomitseminen ei ole meidän tehtävämme. Tuomiosunnuntai kehottaa meitä tarkistamaan suuntaa ja tekemään parannusta omista synneistämme ja laiminlyönneistämme.
Tuomiosunnuntainakaan emme ole itsemme varassa. Päivän toinen nimi on Kristuksen kuninkuuden sunnuntai. Kristus kuningas on jo voittanut synnin ja kuoleman vallan.
Tuomiosunnuntai kutsuu meitä lähemmäksi Jeesusta, joka on täynnä anteeksiantoa ja rakkautta.
Emme tunne tuomiota, mutta voimme tänäänkin jättää itsemme Jumalan käsiin.
Kristus antaa tehtäväksemme tehdä hyvää kaikille ihmisille, niin kauan kuin elämme
Tuomiosunnuntain hämärään kajastaa jo ensimmäisen adventtisunnuntain valo. Tuomiosunnuntai on 22. marraskuuta.
