Aijjoos -hankkeen järjestämä Hyvinvointiseminaari kokosi Lappajärvelle Meteoriittisaliin laajan joukon ikäihmisiä ja opiskelijoita kuulemaan, mitä elämänmuutokset merkitsevät ikääntyvälle – mutta yhtä lailla jokaiselle muullekin lapsuudesta viimeisiin päiviin saakka.
Hyvinvointiseminaarissa kuultiinkin useita mielenkiintoisia alustuksia aiheeseen eri näkökulmilta. Oman mausteensa päivään toi sosionomiopiskelija Jenni Romppalan opinnäytetyön anti, jossa aiheena on omaishoitaja muutostilanteessa.
– Haastattelin kymmentä puolisoaan hoitanutta omaishoitajaa, joista viisi oli naisia ja viisi miehiä. Heidän puolisonsa olivat joko siirtyneet hoidettavaksi laitokseen tai kuolleet, Romppala kertoo.
– Näille omaishoitajille, joiden puoliso oli siirtynyt laitokseen, yhteistä oli syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteet, koska eivät enää pystyneet hoitamaan puolisoaan kotona.
– Positiivista on se, että jokainen omaishoitaja oli tyytyväinen hoivakotiin, jossa heidän puolisonsa nyt oli, Romppala sanoo.
Niissä tilanteissa, joissa omaishoitosuhde oli päättynyt puolison kuolemaan, suru ja ikävä olivat tunteista päällimmäiset. Niihin liittyi jopa fyysisiä kokemuksia, kuvitelma toisen läsnäolosta.
Puolisonsa menettäneiden kohdalla kun aikaa tapahtuneesta oli kulunut, monet olivat elvyttäneet entisiä harrastuksiaan ja moni sai voimaa henkilökohtaisesta uskostaan. Katse oli suunnattu tulevaan, mutta eläen päivä ja hetki kerrallaan.
Lesket olivat varsin tyytyväisiä saamaansa tukeen ja näissä vastauksissa tuli selvästi ilmi Aijjoos -hankkeen kautta saadut palvelut. Juuri muutostilanteeseen suunnattu tuki olisi tärkeää.
– Kun omaishoidettava kuolee, niin esimerkiksi yhteydenpito vanhustyön ohjaajaan päättyy. Tässä tilanteessa yksikin soitto tai käynti voisi olla iso asia tai vertaistukiryhmät, jossa asioita voisi käsitellä muiden saman kokeneiden kanssa.
Päivä vain ja hetki kerrallaan
Tilaisuuden avasi Aijjoos -hankkeen puolesta Marja-Liisa Nevala, jonka jälkeen kuultiin Kuntayhtymä Kaksineuvoisen psykologi Tiina Taijonlahtea.
Taijonlahti totesi jokaisen elävän elämänmuutostilanteessa, sillä tilanteet muuttuvat. – Vaikka puhumme nyt ikäihmisistä, niin omat haasteet on vastassa jokaisella ikäkaudella lapsuudesta alkaen.
– Meille kaikille on tuttua se, että olemme yksilöitä ja meillä on omat luonteenpiirteet. Perusluonteemme kulkee mukana koko elämän ajan ja ikääntyessä luonteenpiirteet voivat myös korostua, ne hyvät ja huonot. Se aiheuttaa haastetta itselle ja lähimmäisille.
Taijonlahden mukaan ikääntyminen yksin ei altista mielenterveysongelmille, mutta ikääntyvän elämässä eteen tulevat muutokset voivat sitä tehdä. Mieliala voi laskea ja pitkään kestettyään se voi muuttua jopa masennukseksi.
– Ikääntyvän elämässä muutokset ovat usein suuria. Eläkkeelle jääminen, taloudellinen tilanne, ystäväpiirin muuttuminen, menetykset lähipiirissä ovat kaikki isoja asioita jotka altistavat surulle. Olisi tärkeä tunnistaa onko kyseessä silloin tavallinen mielialan lasku vai masennus?
Taijonlahden mukaan noin 20 prosenttia suomalaisista on kokenut masennuksen ja 5-6 prosenttia on masentuneita tälläkin hetkellä. Moni työikäinen on sen vuoksi sairauslomalla tai eläkkeellä.
Suomalaisia altistaa masennukselle myös sellaiset tekijät, joille emme voi mitään. Elämme jatkuvassa muutoksessa jo yksin vaihtuvien vuodenaikojen takia.
Masennus voi oireilla monin eri tavoin, jopa fyysisinä vaivoina. Jos epäilee masennusta, kannattaa kääntyä ammattilaisten puoleen asian selvittämiseksi, sillä pitkittyessään masennuksen hoitokin on pidempi.
– Mikä sitten auttaa? Puhuminen! Puhua voi ammattilaiselle tai ystävälle, mutta silloin läheinenkin voi ahdistua. Tällöin ulkopuoliselle puhuminen voi auttaa katkaisemaan kierteen. Poppakonsteja ei ammattilaisillakaan ole tarjota, mutta asian käsittely ja puhuminen auttavat asioita asettumaan paikalleen.
– Kaikille puhuminen ei kuitenkaan sovi. Voisitko silloin kirjoittaa? Joillekin musiikki, maalaaminen tai liikunta on keino purkaa pahaa oloa ja oppia hallitsemaan omia tunteita.
Taijonlahti muistutti, ettei masennus ole pelkästään huono asia. Se kertoo siitä, että päässä tapahtuu, olemme tuntevia ihmisiä emmekä robotteja.
– Hyvään mielenterveyteen ei kuulu jatkuva hyvä olo, vaan se että pystyy ottamaan vastaan ja sopeutumaan muutoksiin ja uusiin tilanteisiin.
– Hyvää mielenterveyttä ylläpitää aktiivisuus, tapahtumiin ja liikkumaan lähteminen. Luonnossa kulkeminen, puiden halailu, elementit jotka rauhoittavat mieltä ovat tärkeitä. Aktiivisuuden vastapainoksi tarvitaan rauhoittumista. Sosiaalisuuden vastapainoksi tarvitaan taitoa olla yksin.
Puheenvuoronsa lopuksi Taijonlahti neuvoi pitämään mielessä ajatuksen ”päivä vain ja hetki kerrallaan” – monesti kannamme turhaan huolta menneistä ja tulevasta.
Muutosjumppaa osallistujille jumppautti Aijjoos -hankkeen Minna Koponen ja muutoksessa on mahdollisuus johonkin uuteen -aiheesta puhui Ylihärmän kappeliseurakunnan diakoni Leena-Marja Renko.
Tuula Jokiaho
