Ensimmäisestä adventtisunnuntaista alkaa uusi kirkkovuosi. Sana adventti juontaa juurensa latinankieliseen sanaan adventus Domini, Herran tuleminen.
Kirkot täyttyvät ihmisistä, jotka saapuvat laulamaan hoosianna-hymniä. Hoosianna tarkoittaa ”oi auta” tai ”pelasta”. Laulamalla hoosianna toivotamme Herran tervetulleeksi keskellemme.
Päivän raamatunteksteissä kerrotaan Jeesuksesta, joka saapuu pääsiäisjuhliaan viettävään Jerusalemin kaupunkiin aasilla ratsastaen. Näin käy toteen profeetan sana:
Katso, kuninkaasi tulee!
Hän tulee luoksesi lempeänä,
ratsastaen aasilla,
työjuhdan varsalla.
Kansanjoukko villiintyy ja tervehtii häntä heiluttaen palmunoksia ja levittäen hänen eteensä vaatteita.
Vaikka suomalaisen kirkkokansan hoosianna-laulu ei yleensä saa yhtä riehakkaita ilmenemismuotoja, ensimmäinen adventtisunnuntai on ilon ja riemun päivä.
Odotamme saapuvaksi itse Vapahtajaa, Jeesusta. Hän saapuu tuomaan rauhan. Hän on synnin ja kuoleman voittaja. Uusi kirkkovuosi on uusi mahdollisuus lähteä kulkemaan hänen askelissaan.
Ilon keskellä iImassa on myös uhkaa: Kristuksen vastustajat eivät katso hyvällä hänen toimintaansa. Suunnitelmat hänen vaientamisekseen ovat vireillä.
Vaikka nöyränä saapuva Kuningas joutuu kohtaamaan kärsimyksen ja kuoleman, pahuudella ei ole viimeistä sanaa. Yösnoussut Kristus on jo avannut koko ihmiskunnalle tien vapauteen ja ikuiseen elämään. Adventti, palmusunnuntai ja pääsiäinen kuuluvat yhteen.
Pimeyden keskellä meillä on toivo. Jumalan valtakunta murtautuu keskellemme jo nyt.
Olimmepa millaisessa tilanteessa hyvänsä, voimme yhtyä hoosianna-hymniin ja huutaa sydämessämme: auta, pelasta!
Auta meitä, sillä me olemme ymmällämme.
Pelasta meidät, sillä me emme itse siihen pysty.
Päästä meidät pahasta, jota on meissä ja meidän ympärillämme.
Tule katovaisuutemme keskelle ja lahjoita meille toivo, niin että mekin voimme olla toivon kantajia toisillemme.
Evankeliumiteksti: Matteus 21:1-9
