Järvi-Pohjanmaalla palkittiin Itsenäisyyden juhlissa sunnuntaina kulttuuripalkintojen saajat.
Alajärven kulttuuripalkinto myönnettiin Tommi Niskalalle, Soinin kulttuuripalkinto Jarkko Järvenpäälle ja Vimpelin kulttuuripalkinto myönnettiin Vimpeli-seura ry:lle.
Soinin Itsenäisyyden juhlassa juhlapuheen piti kapteeniluutnantti evp Pekka Päivärinta.
– 6. päivä joulukuuta 1917 Suomi julistautui itsenäiseksi eduskunnan tekemällä päätöksellä oloissa, jotka tänä päivänä ajatellen olivat kaikkea muuta kun otolliset itsenäisen valtion synnylle.
– Maailmanhistoria osoittaa tuskin yhtäkään esimerkkiä siitä, että sorrettu kansa itsenäiseksi julistautuessaan olisi ilmaissut niin vähän riemun tunteita, kun Suomen kansa tällä, mitä huomattavimmalla ajankohdalla.
– Osoittaako tämäkin perisuomalaisen luonteen vaatimattomuuden sekä tasaisuuden, joka ei hevillä kuohahtele? Hyvin monet meistä nykypäivän ihmisistä mieltävät kuitenkin lähes 80 vuoden takaiset tapahtumat ikään kuin itsenäisyytemme varsinaisiksi syntyhetkiksi. Vuonna 1939 alkaneet sodat olivat sellainen koettelemus, että niiden aikana lopullisesti sinetöitiin Suomen itsenäisyys.
– Veteraanit ovat jättäneet meille perintönään jo yli 70 syvän rauhan vuotta. Yli 90000 isänmaan puolustaa ei koskaan palannut rintamilta. Noin 200000 ihmistä haavoittui sotien aikana ja heistä 90000 vammautui. Nekin, jotka selvisivät vammoitta, antoivat jopa viisikin vuotta elämästään itsenäisyytemme tähden. Heidän tekemän uhrauksen määrää on mahdotonta sanoin kuvata.
– Mutta he eivät antaneet periksi. Olkaamme veteraaneille syvästi kiitollisia, sillä heidän tekemä työ ja uhraukset ovat olleet epäinhimillisen suuret.
– Nyt olot maassamme ovat huomattavasti seesteisemmät kun itsenäisyyden alkuaikoina. Huolia kuitenkin riittää, niin yksityisillä ihmisillä, kuin myös yhteiskuntamme päättäjillä. Oletamme, että vuosikymmenien aikana luotu hyvinvointiyhteiskunta huolehtii kaikista apua tarvitsevista. Näin pääsääntöisesti tapahtuukin. Jotain on kuitenkin muuttunut.
– Emme useinkaan koe henkilökohtaisesti olevamme velvollisia auttamaan niitä, jotka eivät ilman apua selviä. Vastuu tästä hetkestä merkitsee todellista vastuuta kanssaihmisistä. Vastuu ei ole yksin kunnilla, ei valtioilla, ei edes EU:lla. Vastuu on meillä kaikilla. Viranomaiset eivät välitä. Ihmiset välittävät ja välittämistä ei voi milloinkaan ulkoistaa, sen ainoa reitti on suoraan ihmiseltä ihmiselle. Sotiemme veteraanit antoivat meille vapauden.
– Kuten aina, tähän vapauteen liittyy myös vastuu. Aivan itsestään selvästi meillä on vastuu huolehtia vielä elävien veteraaniemme viimeisistä vuosista. He ovat parhaan mahdollisen hoivan ja huolenpidon ansainneet ja kalliisti maksaneet.
Soinissa 1990-luvun alkupuolelta asunut Päivärinta kehuu paikkakunnan ihmisten elämänuskoa ja -asennetta.
– Mielestäni ihmisten elämänusko ja -asenne on säilynyt täällä Soinissa suhteellisen valoisana. Näkisin, että yksi syy tähän elämänuskoon ja positiiviseen asenteeseen on kuntalaisten hyvä henkinen pääoma. Täällä on aina osallistuttu joukolla erilaisiin harrastuksiin, talkoisiin ja tapahtumiin, kukin mieltymyksensä mukaan.
– Soinilaiset ovat ymmärtäneet, että yhdessä tekemisen riemu on sellaista henkistä yläpään hoitoa, joka antaa eväät selvitä arjen tavanomaisuudesta ja pikku vastoinkäymisistäkin. Haluaisin nähdä, että vahva tulevaisuudenusko, positiivinen ja avarakatseinen elämänasenne sekä osallistumisen riemu säilyisi aina meidän soinilaisten tavaramerkkinä, toivoi Päivärinta lopuksi.
Soinissa tilaisuuden ohjelmassa kuultiin kunnanjohtaja Stefan Sundbergin tervehdyssanat. Sota-ajan lauluja kuultiin Marja Toivosen, Jussi Roposen ja Kalevi Järvenpään esittämänä. Maamme-laulun esitti Heidi Huvila. Vapaassa sanassa sotaveteraani Martti Sauramäki kertoi muistoja rintamalta. Sotaorpo Uolevi Ketola käytti myös puheenvuoron.
Rami Puro
