Jami Kurejoella vietettiin haikeaa eläkejuhlaa, kun peräti 41 vuoden ajan oppilaitosta palvellut Tarmo Höykinpuro siirtyi eläkkeelle.
Tarmo tuli Kurejoelle töihin vuoden 1975 alussa. Tittelinä oli tuolloin työmestari ja tehtäviin kuuluivat konekorjaus ja -opetus, sekä jossain määrin myös maatilan työt viljelystä konepuolelle.
Tuolloin oppilaitos oli valtion omistuksessa ja nimenä oli Etelä-Pohjanmaan Järvialueen maatalousoppilaitos. Sittemmin oppilaitos siirtyi kaupungin ja myöhemmin kuntayhtymän omistukseen.
Noissa muutoksissa myös Tarmon toimenkuva muuttui moneen kertaan ja 2000 -luvulla päätyönä on ollut kone- ja metallikoulutus sekä lyhytkurssitoiminta.
Samalla kun Tarmo on jakanut oppia muille, hän on itse opiskellut työnsä ohessa alaa eteenpäin, viimeisimpänä opettajakoulutuksen suorittaminen.
Neljän vuosikymmenen aikana Tarmo Höykinpuro on opettanut niin nuoria kuin aikuisiakin ja on viihtynyt molemmissa. – Oikealla asenteella opetuksessa ei loppujen lopuksi ole mitään eroa, Tarmo sanoo. – Oppilasaines on meillä ollut aina hyvää myös nuorisoasteella ja kunhan huumoria on mukana, niin aina pärjää.
Ainoana selvänä erona aikuiskoulutuksen ja nuorisoasteen välillä Tarmo näkee se, että nuoret eivät pelkää epäonnistumista. Aikuisilla on se tapa, että kaikki pitäisi heti osata täydellisesti.
41 vuoden jälkeen Tarmo Höykinpuro kokee työnantajansa olleen mieluinen. Motivaatio-ongelmia ei ole ollut, vaan intoa työhön on riittänyt, koska alallaan on voinut edetä eteenpäin koulutusmyönteisen työnantajan myötävaikutuksella. Myös työilmapiiri on hyvä.
– Lisäksi toimenkuva on muuttunut vuosien varrella niin usein, että sekin on pitänyt yllä mielenkiintoa, Tarmo sanoo ja moittii oikeastaan vain byrokratian jatkuvaa lisääntymistä koulumaailmassa.
Oppilaitoksen tulevaisuuden suhteen Tarmo toivoo henkilöstön jaksavan jatkaa kehittämistä, sillä aina on mentävä eteenpäin. Hyvää pohjaa tulevaisuudelle tuo se, että oppilaitoksen peruskonekanta on hyvä ja isoja investointitarpeita sen suhteen ei ole.
Esimerkiksi viimeisen 15 vuoden aikana alumiinihitsaus on kehittynyt nyt niin, että nyt käytössä ovat monet huippukoneet, vaikka suurella rahalla ei ole eteenpäin mentykään.
Huolta Tarmo tuntee siitä, että Järviseudun kuntien yhteistyö natisee. Hän toivookin kaikkien huomaavan, että kukaan ei pärjää yksin, ei koulutus- kuin muillakaan sektoreilla.
Eläkkeelle jäätyään Tarmo Höykinpuron päivät täyttyvät metsätöistä, kahden lapsenlapsen kanssa touhuamisesta sekä liikuntaharrastuksesta. Hiihto on tällä hetkellä ohjelmassa lähes päivittäin.
– On mahtava lähteä aamulla hiihtämään muiden lähtiessä töihin, Tarmo naurahtaa. Kevään tullen aikaa panostaa maa- ja metsätöihin on nyt entistä enemmän. Myös tyttären mökinrakennusprojektissa on mukava välillä käydä auttamassa.
Tuula Jokiaho
