Kotitarvekanalan perustaminen on hiljalleen noussut uudeksi trendiksi. Niitä arvioidaan olevan Suomessa jo joitakin tuhansia ja määrä kasvaa jatkuvasti.
Paitsi että kana on hyötyeläimistä helppohoitoisimpia, niin se on myös mielenkiintoisia elämyksiä tarjoava lemmikki. Kana munii, syö ja kakkaa, mutta mitä muuta siitä olisi syytä tietää, ennen kuin ottaa kanoja kotipihalleen?
Aihetta opiskeltiin Järvilakeuden kansalaisopiston järjestämällä kotitarvekanala-kurssilla pääsiäisen alla. Kurssin vetäjä, toimittaja Kirsi Haapamatti, esitelmöi innostavasti kanalanpidon haasteista vuosien kokemuksella.
Haapamatti on ylistarolaisen luomutilan emäntä ja omistaa 80 pihalla vapaasti liikkuvaa maatiaiskanaa. Tila harjoittaa munien suoramyyntiä, jonka vuoksi tilalla otetaan kahdesti vuodessa salmonellanäytteet.
Myös kotitarvekanalan pito vaatii jonkin verran paperityötä lupien kanssa, mutta ennen kaikkea päivittäistä sitoutumista kanojen hoitoon, joten hetken mielijohteesta niitä ei pidä hankkia.
Kuopsuttelu on kanan oma juttu
Evijärveläiset Päivi ja Timo Kultalahti perustivat pienen ympärivuotisen kanalan nelisen vuotta sitten. Heille byrokratiaan riitti lomakkeen täyttö ja yksi käynti Evijärven kunnantalolla.
– Saimme 130 kanan luvan, mutta kyllä nämä 20 piisaavat kovasti, Kultalahdet kertovat.
Tipujakin on kuoriutunut heidän kivinavetassaan Haapajärvenkylässä. Kanalan erikoisimman näköinen yksilö on vankkatekoinen orpington-risteytyskana. Kesäisin siivekkäät saavat liikkua pihassa aidatulla alueella ja tehdä sitä mitä parhaiten osaavat eli kuopsutella maata ruokaa etsiessään.
– Kaivaminen on kanan oma juttu, se tykkää kuopsutella maata, Kirsi Haapamatti sanoo. Pihanurmi on nopeasti mennyttä kaivamisen ja kakkaamisen jäljiltä, jos parven päästää vapaasti touhuamaan.
– Olen nähnyt kanojemme syövän kaksi kyykäärmeettä eikä kyitä ole sen jälkeen pihassamme näkynyt, Haapamatti huomauttaa. Vapaan pihakanan vaarana voivat olla esimerkiksi irtokoirat tai ketut ja muut pedot.
Kuinka välttää kesäkissan kohtalo
Kanat eivät pärjää talvella lämmittämättömässä tilassa. Niinpä jo kesäkanoja hankkiessa on muistettava syksyn tulo, jotta kanat eivät kokisi hylätyn kesäkissan kohtaloa.
Ellei kanoja pysty itse lopettamaan eikä hoitamaan ympärivuotisesti, niin kesävuokrauskin on mahdollista. Yleiseksi tavaksi on tullut, että kanoja otetaan kotipihalle vain kesäksi ja palautetaan syksyn tullen kasvattajalle sopimuksen mukaisesti.
Kurssilla käytiin läpi erilaisia tapoja kanan lopettamiseen eli esimerkiksi pyöräyttämällä niskat tai kopauttamalla kaula vesurilla pölkkyä vasten. Eräs kokenut kurssilainen arvioi kukon nylkemisen sujuvan noin neljässä minuutissa, kun sen kunnolla oppii.
Kirsi Haapamatti muistuttaa, että kanojen hoitaja sitoutuu hoitamaan parveaan päivittäin eikä siihen työmäärään nähden munat ole halpoja. Munat maistuvat paremmilta kuin kaupasta ostetut, kun kanan ruoka on laadukasta ja monipuolista. Esimerkiksi herne-kauraseos, hevosen kivennäisrehu ja heinäsilppu ovat kanan mieleistä apetta.
Kana voi kuolla henki kurkussa
– Liian isoja munia ei pidä rehunlisäyksellä yrittää tuottaa, jotta kana ei revi munilla ”hanuriaan”, Haapamatti ilmaisee värikkäällä tyylillään. Hän kertoo, että kana voi kuolla säikähdykseen, kuten kävi kerran vieraan koiran ajaessa takaa yhtä parven kanaa. Lisäksi kana stressaantuu helposti kaikesta poikkeavasta, kuten hoitajan takin värin vaihtumisesta.
Ammattimaisena viestijänä Haapamatilla on aiheestaan runsas tarinavarasto. Esimerkiksi Mustafa, entinen johtajakukko, piti ”vanhana pappana” hevostallissa huolta emojensa hylkäämistä poikasista.
Puolisokea Sofi-kana puolestaan tunnistaa kutsuttaessa ruokavatinsa ja Pilkku-kanaemo tykkää poikasineen vaeltaa puolikin kilometriä ja on selvinnyt jopa kanahaukan hyökkäyksestä.
Kotitarvekanala -kurssin suurta kiinnostusta osoitti, että osallistujamäärän katto tuli täyteen miltei yhtä nopeasti kuin eläkeläisten allasjumppa. Kurssipaikkana Kortesjärven yläkoulu oli järviseutulaisten mieleen läheisen sijaintinsa vuoksi.
Murrerajan tältä puolen evijärveläisten lisäksi oli osallistujia myös Lappajärveltä, joten yhä useammassa kodissa saatetaan ensi kesänä herätä ”het kukonlaulun aikaan”.
T. Tyynelä
