Roosa Takala ja Emma Mulhern viettävät poikkeuksellisen lämpöistä kesäkuun iltaa Kurejoen varrella mökillä Rotaryklubin jäsenten kanssa.
Takala on juuri saapunut Rotary-nuorisovaihdosta Yhdysvaltain Michiganista, St. Josephin kaupungista. Minnesotasta kotoisin olevalla Mulhernilla on puolestaan jäljellä viimeinen kuukausi viime elokuussa alkaneesta vaihto-oppilasvuodesta. Molemmat kiittelevät Rotaryjärjestöä hyvistä vaihto-oppilasjärjestelyistä.
Hämmentävää on kuulla 18-vuotiasta Mulhernia, joka puhuu suomea erinomaisesti. – Osaan alajärveä, kolome ja näläkä, hän sanoo kuin kuka tahansa paikkakuntalainen. Hän on opiskellut Alajärven lukiossa lukuvuoden ja ensimmäistä kurssia lukuun ottamatta opiskelu on sujunut suomeksi.
Suomeen tultuaan hän vietti viikon Tampereella muiden Rotaryn vaihto-oppilaiden kanssa kielikurssilla. Hänelle on Alajärvellä ahkerasti puhuttu suomea, eikä englantia. Se on edesauttanut nopeaa kielen oppimista.
Suomalaista lukiota Mulhern kiittelee. Kurssimuotoinen lukio, ja että jokainen koulupäivä on erilainen, poikkeaa amerikkalaisesta tavasta. Koulun kokokin poikkesi omasta tutusta lukiosta. – Täällä tietää kuka on kuka, hän sanoo.
Kotona on noin 1300 oppilaan lukio. Hänen koulussaan voi kerätä yliopistoon pisteitä jo lukion aikana, ja hän aikookin hyödyntää kielitaitoansa yliopistossa olevan suomen kielen kurssin suorittamiseen. Minnesotassa on vielä edessä viimeinen lukiovuosi.
Rotary-vaihtoon lähtiessä Suomi oli yksi niistä maista, joihin Mulhern halusi. Hän tahtoi maahan, jossa pelataan jääkiekkoa ja on kylmä talvi. Koko viime talven hän pelasikin JPK:ssa.
Mulhern ei tiennyt Suomesta juuri mitään etukäteen. Hän luuli, että suomalainen on ujo, minkä hän nyt kuitenkin toteaa vääräksi luuloksi. Suomi on kaikin puolin osoittautunut hyväksi valinnaksi. Suomessa hänen mukaansa chillataan eli ei ole niin kiire minnekään. – Kaikki on rauhallisempaa, Amerikassa on aina kiire.
Yhdessä muiden Suomessa olevien Rotaryn vaihto-oppilaiden kanssa matkattiin Lappiin ja Pietariin. Edessä on vielä kahden viikon Euroopan matka heidän kanssaan ennen kuin hän palaa pariksi viikoksi Alajärvelle ennen kotiin lähtöä. Vuoden aikana hän on ehtinyt asua neljässä eri perheessä.
Takala puolestaan lähti St. Josephiin viime elokuussa. Palattuaan hän näkee suurimman muutoksen tapahtuneen hänessä itsessään. Suhtautuminen maailmaan muuttui ja englannin kieli sujuvoitui.
Hänellä oli Yhdysvalloissa kaksi perhettä, joita hän kuvailee jenkkiläisiksi. Perheet olivat todella sosiaalisia ja kaikki juhlapäivät kuten kiitospäivä, halloween ja joulu olivat iso juttu, ja tällöin ruokaa oli aina paljon tarjolla.
Lisäksi muutenkin ruokaa haettiin paljon ulkoa eikä sitä tehty itse.
Suomalaista kouluruokaa hän oppi arvostamaan, koska amerikkalaiseen koululounaaseen kuului joka päivä pitsaa, hampurilaisia ja nachoja. – Suomalainen ruoka on tosi hyvää. Salmiakkia oli ikävä, hän sanoo. Ruisleivän kaipuuseen auttoi äidin leipälähetykset.
St. Joseph on Alajärven kokoinen kaupunki, mutta hyvien rantojen ja viinitilojen vuoksi siellä oli paljon turisteja kesällä. Takala itse pääsi vuoden aikana myös Tennesseehen, Washington DC:hen, New Yorkiin ja useita kertoja Chicagoon.
Koulunkäyntiä hän pitää helpompana kuin Suomessa. Urheilua puolestaan pidetään tärkeämpänä kuin koulunkäyntiä. Takala itse osallistui koulutanssitiimiin, joka harjoitteli 4-5 kertaa viikossa.
Kaiken kaikkiaan Takalakin on tyytyväinen kun tuli lähdettyä. Edessä on vielä kaksi vuotta lukio-opintoja jäljellä.
Alajärven Rotaryklubi on avustanut Mulhernia noin 3000 eurolla, johon kuuluu kuljetus- ja matkustuskustannuksia sekä kuukausiraha. Viime syksynä Suomesta lähti 250 nuorta Rotary-vaihtoon. Takalaa on tuettu Yhdysvalloissa. 12-jäseninen Rotaryklubi täyttää ensi syksynä 50 vuotta.
Jaana Koivukoski
