Nelimarkkamuseossa avautuu tänään lauantaina kahden Alajärveltä lähtöisin olevan taiteilijan hyvin erityyppiset näyttelyt, joissa kuitenkin löytyy yllättäviäkin yhtäläisyyksiä.
Siinä, missä kuvataiteilija Kaarina Heikinheimo on tuonut esille väreillä ja suurilla muodoilla puhuttelevaa tekstiilitaidettaan, pysäyttävät kuvataiteilija Mari Hallapuron ihastuttavat, pienet grafiikat värittömyydellään ja pienine yksityiskohtineen.
Kaarina Heikinheimon Lumous -tekstiilitaidenäyttely ja Mari Hallapuron Alinen -grafiikkanäyttely ovat avoinna 4.9. saakka.
Alusta loppuun sakka itse
Kaarina Heikinheimo on syntynyt Alajärvellä, missä hänen isänsä työskenteli kunnanlääkärinä.
Perhe muutti Vaasaan Kaarinan ollessa viisivuotias, mutta Alajärvi on jäänyt rakkaaksi mökkisaaressa vietettyjen kesien kautta.
Heikinheimo tekee työnsä itse ilman avustajia alusta loppuun saakka. Näyttelyssä esillä olevissa näyttävissä teoksissa on esimerkiksi lukematon määrä virkattuja terälehtiä, jokainen taiteilijan omista käsistä lähtöisin. Vain metallikehikkoja töihinsä hän teettää muualla.
Heikinheimo kertoo tienneensä aina, että hänestä tulee taiteilija. Koulussa hän ei kuitenkaan ollut hyvä käsitöissä, mutta tajuttuaan millaiset mahdollisuudet tekstiili antaa, alkoi myös kädentaitojen oppiminen.
Mittavien taideteosten valmistaminen ei suju hetkessä ja niinpä tekstiilitaiteilija ei teekään näyttelyä vuodessa, vaan monessa vuodessa. Päämäärä on työhön ryhtyessä kuitenkin oltava selvillä.
Heikinheimon töissä puhuttelevat rohkeat värit ja taiteilija sanookin, ettei ole mikään herkistelijä.
Materiaaleina toimivat yleensä pellava, kupari, teräs ja lasi. Nelimarkka-museon näyttely koostuu satumetsästä, jossa yhdistyvät teemat lumous ja kruunajaiset.
Iloinen näpertelijä
Mari Hallapuro on varttunut Alajärvellä, josta lukion jälkeen lähti Limingan taidekouluun, ammattikorkeakouluun ja edelleen kuvataideakatemiaan, josta valmistui taidegraafikon koulutusohjelmasta 2012 kuvataiteen maisteriksi.
Nykyisin hän asuu ja työskentelee Keravalla, jossa työhuone prässeineen löytyy kotoa, omasta makuuhuoneesta.
Valmistumisensa jälkeen Hallapuro on tehnyt päätoimisesti taidetta, mutta käytännön syistä osa arkea ovat olleet myös opetustehtävät, taidevedostajan työt ja jopa siivoaminen, kuten niin monella muullakin taiteilijalla.
Hallapuro on järjestänyt lukuisia näyttelyjä ja ottanut osaa ryhmänäyttelyihin. Viime vuonna hän oli yleisöäänestyksen voittaja Vuoden nuori etelä-pohjalainen taiteilija -kilpailussa.
Hallapuron teoksia on hankittu mm. Helsingin Taidemuseon, Valtion sekä EMMAn taidekokoelmiin.
Hallapuro kuvaa itseään iloiseksi näpertelijäksi, joka uppoutuu työskentelyyn usein ajantajun kadottaen.
Näyttelyssä esillä on pieniä ja yksityiskohtaisia teoksia, joiden synkkiäkin aiheita lähestytään myös huumorin kautta.
Hallapurolle grafiikka on läheistä siksi, koska työn tekeminen on hidasta ja välillistä, se antaa aikaa ajatella.
Grafiikan painamisprosessin mahdollistama sarjallinen työskentelytapa antaa kuva-aihioille mahdollisuuden rakentua hitaasti eteenpäin ja muuttua.
Hallapuron grafiikka esittäytyy näyttelyssä Nelimarkka-museon alakerran grafiikan saleissa.
Tuula Jokiaho
