Olen Laura Kielinen, os. Höök. Synnyin Alajärvellä vuonna 1946, eli täytän 70 vuotta. Asun nykyään Ilmajoella. Apunani kotona on arkisin kaksi henkilökohtaista avustajaa. Poikani Kimmo ja Janne asuvat Tampereella. Kouluni kävin Alajärvellä, jossa pääsin ylioppilaaksi vuonna 1966. Kandidaatin tutkinnon suoritin Tampereen Yliopistossa 1970 pääaineina kasvatustiede ja sosiaalipolitiikka.
Muutaman vuoden ajan olin opettajana ja sosiaalityössä. Vuonna 1976 tulin Ilmajoelle töihin päivähoitotoimenohjaajaksi. Kymmenen vuotta myöhemmin jäin työkyvyttömyyseläkkeelle MS-taudin takia. Päätös kirjan tekemisestä kypsyi, kun en enää kyennyt lukemaan juttujani cd-levyille. Äänikirjoja ehdin kuitenkin tehdä yhteensä seitsemän.
Pieniä kirjoitelmia olen tehnyt aina. Runoilun aloitin vasta 2000-luvun alussa. Runokokoelman nimi Elekieltä kuvaa mielestäni hyvin sitä kieltä, mitä kaikki puhuvat jossain vaiheessa: vauvat, vanhukset ja monet ihmiset pakosti sairauden seurauksena. Myös luonto puhuu meille omaa elekieltänsä.
Tarkkailen mielelläni ihmisiä ja huomaan, että elekieli on joko helppoa tai todella vaikeaa ymmärtää. Kaikki kuitenkin sitä puhuvat. Olen kuntoutusreissuilla nähnyt ja kuullut monia elämäntarinoita. Monet jutut ovat syntyneet juuri noissa tilanteissa. Elämä on vaikeuksista huolimatta arvokasta. Elämä on kamppailulaji, jonka lopputulos on hyväksyttävä.
Liikun pyörätuolilla ja näen mielestäni nykyään enemmän kuin ennen. Tuoli on kuitenkin vain liikkumisen hidaste – mielikuvitus joskus suorastaan lentää. Kirjoitan siksi, että on jäänyt vuosien mittaan paljon sanomatta. Valkoinen paperi on hyvä kuuntelija ja psykologi, se ei pahastu vaikka tunnetilat vaihtelevat. Se antaa mielen liikkua vapaasti ja vaikeiden asioiden pohdiskelu on sallittua.
Olen ihastunut sanontaan ”nyt kun”. Kirjoittaminen antaa voimaa pitäytyä tuohon hetkeen. Olen kiitollinen kirjoittamisen lahjasta ja siitä, että olen saanut rohkeutta käyttää sitä. Toivon, että tekstini ilahduttaa mahdollisimman montaa, koska ne koskettavat elämän kaikkia osa-alueita. Olen erittäin kiitollinen lapsuudenystävälleni Valmalle, joka on saanut sydämenasiakseen auttaa tämän kirjan myynnissä kotiseudun ihmisille. Kiitos kaikille kirjani ostajille ja kustantajalle, jonka neuvot olivat perusteellisia.
Materiaalia uusiin kirjoihin olisi tuhat sivua. Aika näyttää tuleeko lisää. Hyvää kesää ja lukuhaluja kaikille!
Runo, sinua rakastan, annan sinulle itseni – KokoNaisen.
terveisin Laura Kielinen
Lakeus Tuudittaa
Lakeuden maa kutsuu taas
kesän huuman vastaanottamaan.
Luonto Pohjanmaan loistoonsa puhkeaa.
Kuka kutsua kesän vastustaa vois?
On kuin kannel sisällä sois.
Elämää Pohjanmaalla täällä
verrata vois elämään
päällä taivaitten sinisten,
päällä kirkkaitten tähtien.
Kutsua lakeuden taas kuunnelkaa!
Syliinsä se tahtoo sinut ottaa
kokonaan ja tuudittaa.
Ollaan hiljaa – lakeus tuudittaa.
Tuoksuu haju pellon.
Kuuluu ääni kissankellon.
Virtaa hiljalleen joki.
Vain täällä Pohjanmaalla
ihminen tämän kaiken
näin syvästi koki.
Ollaan hiljaa – lakeus tuudittaa.
