Vimpeliläissyntyinen Sari Rannanpää kirjoitti Äkkinäisiä niinku Lyökköset -sukukirjan Vimpelin Sääksjärven Lehtimäen suvusta.
Kirjassa seurataan Matti Matinpoika Lehtimäki/Haunapakan (1825 – 1898) ja Brita Maria Johanneksentytär Storkaino/Löjan (1828 – 1903) lasten ja lastenlasten elämää neljässä sukuhaarassa (Järviaho, Sorvari, Lehtimäki ja Mattson) Suomessa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
Löfland, Lyökkönen, Lehtimäki
David Pietarinpoika Storgård perusti Löflandin uudistilan Vimpelin Sääksjärven eteläpuolelle 1760-luvulla. Löfland, joka suomennettiin Lehtimäeksi, taipui myös muotoon Lyökkönen. Lehtimäen talo siirtyi Davidin vanhimmalta pojalta Erkiltä tämän vanhimmalle pojalle Matille.
Sukukirjassa seurataan Matin nuorimman pojan Matin jälkeläisiä. Matti Matinpoika sai Lehtimäen talon mailta torpan, joka sai nimen Haunapakka. Matin lapsista Liisa meni naimisiin Sääksjärvelle Järviahoon, Brita ja Hanna Kurejoelle Sorvariin.
August sen sijaan lähti 1900-luvulla Amerikkaan, samoin kuten Anna miehensä Kalle Sorvarin ja lastensa kanssa. ”Matin ja Britan jälkeläisiä on nykyään noin 800, useassa eri maassa. Suomessa jälkeläisiä löytyy eniten Vimpelin ja Kokkolan seuduilta.
Yhdysvalloissa sukulaisia puolestaan on lähinnä Keskilännessä Suurten Järvien ympäristössä. Jälkeläisten sukunimiä Suomessa ovat muun muassa Järviaho, Aho, Elo, Lehtimäki, Ahvenkoski ja Ahinko, Yhdysvalloissa Mattson, Paaso ja Pellman ja Kanadassa Pilbacka,” kertoo Sari Rannanpää.
Seitsemän vuoden tutkimusprojekti
Kirjan on kirjoittanut Vimpelissä kasvanut, mutta nykyisin Espoossa asuva Sari Rannanpää. Hän on ollut kiinnostunut paikallis- ja sukuhistoriasta jo pitkään. Innostus sukukirjan kirjoittamiseen lähti sukutietokannan kokoamisesta.
Sittemmin tutkimus laajeni henkilö-, paikallis- ja siirtolaishistorian tutkimukseen, koska hän halusi ymmärtää paremmin, miten nämä ihmiset elivät ja minkälaisia he olivat. Mielenkiintoiseksi tutkimuksen teki erityisesti henkilöhistorioiden peilaaminen maailmanhistorian tapahtumien valossa. – Sukulaisemme elivät ajassaan.
– He olivat mukana historian suurissa kehityslinjoissa, niin torppareina ja maattomana väestönä Suomessa, siirtolaisina, kaivostyöläisinä ja myöhemmin tehdastyöläisinä ja palveluammateissa. Suvun vaiheita seuratessa voi nähdä koulutus- ja elintason kehittymisen Atlantin molemmin puolin, hän miettii.
Sukukirjassa on mukana tarinoita, elämänkerrallista tietoa sekä valokuvia. Sari Rannanpää kertoi pyrkineensä tekemään syvää sukututkimusta eli kirjoittamaan jokaisesta henkilöstä jotakin muutakin kuin syntymä- ja kuolinajat.
– Se oli aikaavievää, mutta palkitsevaa työtä. Lähteinä käytin esimerkiksi seurakuntien arkistoja, internetissä olevia kirkonkirjoja, veroluetteloita, siirtolaistietoja ja Yhdysvaltojen väestönlaskentoja sekä vanhoja sanomalehtiä ja paikallishistoriateoksia.
– Myös sukulaiset Suomessa ja Amerikassa auttoivat materiaalin kokoamisessa kertomalla tarinoita sekä jakamalla valokuvia suvusta. Kävin Yhdysvalloissa sukututkimusmatkalla kesällä 2009 Siirtolaisinstituutin apurahan turvin. Kiersin arkistoja ja hautausmaita sekä vierailin sukulaisten luona Minnesotassa, Wisconsinissa ja Michiganissa, hän mainitsee.
Parhaillaan Sari kääntää kirjaa englanniksi Amerikan-sukulaisten pyynnöstä. Englanniksi kirjaa ei kuitenkaan painateta, vaan käännös laitetaan tiedostona CD-levylle kirjan liitteeksi.
Kirjaa voi ostaa Vimpelistä Kukkasalonki Kastanjasta tai Eija Rannanpäältä Tuohiperältä.
