Mikkelinpäivä on varhainen kristillinen juhlapyhä. Sitä tiedetään vietetyn nykyisen Turkin alueella jo 400-luvulta alkaen.
Alun perin päivä oli omistettu pelkästään arkkienkeli Mikaelille. Nykyisin päivän aikana halutaan muistaa kaikkia enkeleitä.
Kuvan kertomaa
Marco d’Oggionon maalauksessa arkkienkeli Mikael johtaa taistelua Luciferiä, langennutta enkeliä vastaan. Taivaallisten sotajoukkojen johtajana Mikael tiputtaa Saatanan pois taivaasta kohden helvettiä. Mikaelin molemmin puolin seuraamassa ovat arkkienkelit Rafael ja Gabriel.
Vasemmanpuoleisen enkelin etusormi on pystyssä. Se muistuttaa siitä, että on vain yksi Jumala, ja että hän on tässäkin tapahtumassa läsnä. Mikaelin viitta ja siivet ovat punaiset. Se kertoo hänen toimivan Pyhän hengen innoittamana, pyhän hengen väri on punainen.
Enkelien siivet ovat linnunomaiset. Ne viittaavat taivaaseen, valoon ja päivään. Luciferin siivet ovat lepakon kaltaiset. Ne vuorostaan viittaavat yöhön ja pimeyden voimiin. Paholaisen tunnukseksi tulivat sarvet antiikinajan Pan-jumalalta.
Kun kristinusko taisteli asemastaan antiikin pakanauskonnoilta, juuri pania vastaan käyty taistelu oli yksi kiivaimmista. Tässäkin kaatuvan Saatanan päässä ovat sarvet. Paholaisen jalkojen paikalla on lohikäärmeen jalkojen omaiset raateluun sopivat raajat.
Teoksen maalannut Marco d´Oggiono oli Leonardo da Vincin oppilas. Hänen tyylinsä on kovin mestarin pensselinjäljen kaltainen. Ennen kaikkea taustan maisema on Leonardon teoksista tutun oloinen.
Teos on maalattu vuonna 1516, vuotta ennen Lutherin teesejä. Sen maalaamisajankohdan aikoihin oli jo selviä merkkejä uskonpuhdistuksesta. Teos maalattiin luostariin, jossa vaikutti amediitta-liike.
Teos voidaan tulkita liikkeen suhtautumisena uusiin teologisiin ajatuksiin, joita kirkon piirissä esiintyi: Heidät pitää ajaa pois kirkon piiristä, jotta kirkko säilyy yhtenäisenä.
Mikkelinpäivää vietetään tänään 2.10.
FT, taiteentutkija, kirjailija Liisa Väisänen
