Peurakolarin riski on liikenteessä suurimmillaan syksyllä. Paras keino peurakolarin välttämiseen on riittävän hiljainen ajonopeus.
Valkohäntäpeura on yleinen laji eteläisessä ja lounaisessa Suomessa, mutta leutojen talvien ansiosta peurakanta on vahvistunut myös muualla maassa. Syksyllä valkohännät liikkuvat aktiivisesti muun muassa kiiman vuoksi.
Keväällä syntyneet vasat ovat myös jo isoja ja liikkuvat aikuisten mukana, ja peurakannan koko onkin jahtikauden alkupuolella suurimmillaan. Tavallisimmin peurat lähtevät liikkeelle illan hämärtyessä, joka loppusyksyllä osuu vielä samaan ajankohtaan vilkkaimman työmatkaliikenteen kanssa.
Autoilijoille paras keino peurakolaririskin vähentämiseen on pitää ajonopeus riittävän hiljaisena, jotta ehtii havainnoida mahdollisia tielle ryntääviä eläimiä ja tarvittaessa jarruttamaan.
Erityisen tärkeää tämä on aamu- ja iltahämärässä sekä ajettaessa sellaisilla tieosuuksilla, joilla on hirvieläimistä varoittavia liikennemerkkejä.
Varoitusmerkit on laitettu alueille, joiden läheisyydessä hirvieläinten tiedetään liikkuvan ja joilla on tapahtunut onnettomuuksia. Hirviaitojen päät ovat paikkoja, joissa hirvieläimiä on myös syytä aina varoa.
Jos kuitenkin kolaroi hirvieläimen, villisian tai suurpedon kanssa, tapahtuneesta on aina syytä ilmoittaa hätäkeskukseen. Jatkoselvittelyn helpottamiseksi tapahtumapaikka tulisi myös merkitä tienposkeen.
Merkintää varten jokaisessa autossa on hyvä olla mukana riistaonnettomuusmerkki, jonka voi tulostaa Suomen riistakeskuksen nettisivuilta (www.riista.fi).
Vaikka peuranmetsästyskausi jatkuu aina tammikuulle asti, Suomen riistakeskus suosittelee, että tiheän peurakannan alueilla metsästys aloitettaisiin täysimittaisesti heti kauden alussa. Jokainen alkukaudesta kaadettu peura vähentää kolaririskiä loppusyksyn pahimpana kolariaikana.