Lintulaskentaa on maassamme tehty jo 60 vuoden ajan, sillä ensimmäiset lintulaskennat tapahtuivat vuonna 1956.
Laskennan järjestää Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus, jonka apuna laskennassa on satoja lintuharrastajia kautta maan. Luomus on Helsingin yliopiston erillislaitos, joka säilyttää ja ylläpitää luonnontieteellisiä kansalliskokoelmia sekä harjoittaa niihin liittyvää tutkimusta.
Yksi lintulaskennassa mukana oleva harrastaja on alajärveläinen Petteri Karvinen, joka on seurannut lintuja jo noin 40 vuoden ajan. Virallisessa lintulaskennassa hän kuitenkin on mukana nyt vasta toista kertaa, edellisestä kerrasta onkin jo 17 vuotta.
– Lintulaskennassa lasketaan meillä talvehtivia lintuja syksyllä, talvella ja keväällä. Laskentojen avulla selviää lintukantojen muutokset paitsi sen yhden talven kohdalla, myös pidemmällä aikavälillä, Karvinen kertoo.
Lintukantojen muutos kertookin varsin paljon myös maa- ja metsätalouden kuin ilmastonkin muutoksesta. Sadasta yleisimmästä lintulajista peräti kolmannes on vähentynyt viime vuosikymmeninä, erityisesti kanalinnut kuten riekko, teeri, metso, peltopyy ja pyy.
Myös tietyt lintulaudoiltakin tutut linnut ovat vähentyneet merkittävästi, näihin kuuluvat tuttu hömötiainen ja töyhtötiainen. – Näiden vähenemisen huomaa varmaan jokainen, jolla on linnuille ruokintapaikka. Etenkin hömötiaisen määrät ovat suorastaan romahtaneet.
Hömötiaisen vähenemiseen vaikuttaa paljon se, että vanhat metsät ovat vähenneet ja näille linnuille sopiva elinympäristö on näin kutistunut.
Myös kuukkelien määrä on laskenut, koska vanhat metsätkin ovat vähentyneet. Jopa tutun varpusen määrät ovat laskussa ja ruokintalaudalla ei enää näe yhtä usein viherpeippoa tai keltasirkkuakaan, koska viljaa ei enää varastoida avoimesti ja näiden lintujen ravinnonsaanti on siksi heikennyt.
Siinä missä monet lajit ovat vähenneet, on toiset runsastuneet. Talitiaisia ja sinitiaisia näkee nyt entistäkin useammin ja ilmeisesti tikli on yksi niistä linnuista, jotka ovat hyötyneet ilmastonmuutoksesta, sillä ne ovat lisääntyneet. Myös palokärki on runsastunut, ilmeisesti samasta syystä.
Varislinnut ja naakat ovat yleistyneet, koska vanhoja hylättyjä taloja löytyy yhä enemmän niiden pesimäpaikoiksi.
– Talviruokinta ylläpitää sini- ja talitiaisten hyviä kantoja. Viherpeipon ja punatulkun kannat ovat taas olleet pitkään vakaat.
Ilmaston lämpeneminen on Karvisen mukaan monille lintulajeille hyvä, mutta siitä on myös merkittäviä haittoja kun säät vaihtelevat talvella suojasäistä kireisiin pakkasiin. – Voimakkaat sään vaihtelut ovat linnuille haaste, etenkin pesimäkaudella. Ja lisää haastetta tulee kylmistä alkukesistä, jolloin linnut tarvitsisivat hyönteisiä poikasille.
Elinympäristöjen säilyttäminen tärkeää
Mitä tavallinen luonnonystävä voi lintujen hyväksi tehdä?
Petteri Karvinen kokee, että kaikkein tärkein asia olisi edesauttaa lintujen luonnollisten elinympäristöjen säilyttämistä. – Jos sinulla on pienikin pala metsää jonka voit suojella, se auttaa jo pieniä lintuja. Pienet linnut viihtyvät hyvin pienilläkin alueilla.
Elinympäristöjen säilyttämiseen yhdistyy valikoiva metsästys, tämä on erityisen tärkeää metsäkanalintujen kohdalla.
– Ihmisen toimin lintuja voidaan auttaa monin tavoin. Alajärvellä Seppo Koivisto on tehnyt vuosikymmenten ajan hienoa työtä, laittanut linnuille satoja pönttöjä ja järjestänyt ruokintapaikkoja, Karvinen kiittää.
– Ihmisen toimin on esimerkiksi maa- ja merikotkakanta saatu nousuun ruokinnalla. Maakotka pesii nyt myös Alajärvellä, ja olenpa nähnyt täällä jopa merikotkan!
Karvinen uskookin, että ihmisten toimin lintuja voidaan auttaa, jos tahtoa on. Esimerkiksi metsäkanalinnuillekin voidaan järjestää ruokintaa.
Jokapäiväisin tapa auttaa lintuja talven yli on kotipihaan laitettava ruokintapaikka. Tässä pätee edelleen vanha viisaus: kun ruokinnan aloittaa, sitä pitää jatkaa koko talven yli, aloittipa ruokinnan sitten syksyllä tai vasta keskitalvella.
Harvinaistunut hömötiainen syö mielellään talia ja auringonkukansiemeniä, kauran ja ohran avulla lintulaudalle saa myös keltasirkut. Kuivatuista marjoista tykkäävät kaikki linnut.
Ruokintapaikkaa laittaessa kannattaa miettiä, miten se on mahdollisimman helppo puhdistaa ja pitää puhtaana myös ruokintapaikan alla oleva maa-alue. Petteri Karvinen on kehitellyt kotipihansa ruokintapaikalle alustan, joka on tuntunut toimivan hyvin niin, että valtaosa roskista päätyy alustalle, eikä maahan jyrsijöiden syötäväksi.
– Innokkaita ruokailijoita ruokintapaikalle kyllä löytyy, jos alustaa ei pidetä puhtaana. Esimerkiksi metsähiiri on nyt levittäytynyt myös Alajärvelle ilmaston lämpenemisen vaikutuksesta. Se on kotihiirtä suurempi ja hyvä kiipeilemään. Se tykkää ruokailla lintulaudalla ja tulee kotihiiren tavoin myös sisätiloihin.
Mukaan lintulaskentaan?
Sellaiset lintuharrastajat, jotka pääsääntöisesti tuntevat eri linnut niitä nähdessään tai kuullessaan, ovat tervetulleita mukaan lintulaskentoihin.
Alajärvellä laskentaa tehdään tällä hetkellä vain kahdella reitillä. Lintulaskija päättää itse reittinsä, joka on noin kymmenen kilometrin mittainen ja sen voi suunnitella haluamaansa maastoon metsiin, pelloille tai asutuksen keskelle.
Petteri Karvisen kymmenen kilometrin reitistä noin kahdeksan kilometriä kulkee metsässä ja sen kiertäminen lintulaskennassa on koko päivän mittainen urakka.
Mukaan laskijaksi pääsee ilmoittautumalla ja netistä löytyy kaikki ohjeet. Velvollisuutta jatkaa laskentaa kerrasta toiseen ei ole, vaan jokainen yksittäinenkin tehty laskenta auttaa yhteistä asiaa.
Kaikki laskijoiden tulokset laitetaan yhteen ja näiden antama tulos näyttää suunnan mihin päin lintukannat kehittyvät. Mukana työssä on nykyisin noin 400-500 harrastajaa.
– Jos olet kiinnostunut, mutta vähän epävarma taidoistasi lintujen tunnistamisessa, niin ota yhteyttä! Voimme vaikka testata yhdessä taitojasi, Petteri kannustaa ja toteaa, että lintulaskentapäivä on hieno kokemus. Metsän hiljaisuudessa, kuunnellessa ja tarkkaillessa bongaa aina jotain hienoa ja yllättävää!
Tuula Jokiaho
