Parhaillaan vietettävä reformaation merkkivuosi näkyy vuoden 2017 kirkkovuositiedotteissa, joissa julkaistaan Martti Lutherin kirjoituksia. 31.10.2017 tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun Martti Luther julkaisi 95 teesiään.
– Luther kirjoitti aikanaan useita niin sanottuja postilloja, eli kirkkovuoden teksteihin liittyviä kirjallisia saarnoja. Hyvin usein postillojen tekstit vastaavat meidän nykyisen kirkkovuotemme tekstejä. Lutherin postilloja on käännetty myös suomeksi ja niitä ovat aktiivisesti lukeneet sekä papit valmistaessaan tulevan pyhän saarnaa että tavalliset seurakuntalaiset hartaudekseen, kertoo Kirkon koulutuskeskuksen johtaja Kari Kopperi.
Vuoden 2017 aikana julkaistavat Lutherin kirkkovuotta käsittelevät lainaukset valitsee Kari Kopperi.
Kynttilänpäivä on saanut nimensä keskiaikaisesta tavasta siunata kirkossa vuoden aikana käytettävät kynttilät. Kynttilä kertoo Kristuksesta, joka on elämän valo ja lämpö. Juhlan raamatullisena aiheena on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin ja jumalallinen kirkkaus, joka hänessä tuli maailmaan.
Jeesuksen aikana oli tapana suorittaa puhdistautumisuhri 40 päivän kuluttua poikalapsen syntymästä. Kynttilänpäivän evankeliumiteksti (Luuk. 2:22-33) kertoo, kuinka Maria, Joosef ja Jeesus-lapsi saapuivat Jerusalemin temppeliin ja kohtasivat siellä vanhan Simeonin.
Jumala oli luvannut Simeonille, ettei hän kuolisi ennen kuin on nähnyt Herran voidellun. Jeesus-lapsesta loisti ihmeellinen kirkkaus. Siunatessaan lasta ja hänen vanhempiaan vanha Simeon ylisti Jumalaa pelastuksesta, jonka hän on valmistanut kaikille kansoille, ja valosta, jonka hän on antanut loistaa kansalleen Israelille.
Kynttilänpäivää vietetään tänään 5.2.
Lutherin kynästä
Martti Luther kirjoittaa kynttilänpäivästä tekstissä, jossa hän viittaa Luukkaan evankeliumin lukuun 2:
”Jeesus-lapsi tuo eteemme kahdenlaisen näkymän: vihaisen ja toisaalta kauniin, lohduttavan kuvan. Joillekin tämä kuva on ansa: tiellä kantona, johon he kompastuvat.
Toisille se on nousemisen paikka, kallio tien varressa, johon voi nojautua ja jonka varassa pääsee ylös. Ylpeät, korskeat ja viisaat ”pyhimykset” lyövät päänsä siihen ja kimpoavat takaisin, jolloin he kiroavat ja herjaavat sitä. Hullut, narrit ja syntisparat nojaavat siihen ja uskovat ja luottavat siihen. Se, joka makaa, nousee kallion avulla ylös.
Se, joka seisoo, kaatuu kallioon. Se, mikä on kadotettu ja turmeltunut, muuttuu autuaaksi. Typerä tulee viisaaksi. Syntisestä tulee vanhurskas ja pyhä.”
(Lainaus teoksesta ”Yksin armosta. 365 päivää Martti Lutherin seurassa”. Käännös Anja Ghiselli. Kirjapaja 2010, s. 38.)
