MAINOS
MAINOS

Alajärveläiset hiihtivät taas umpihankeen!

Umpihankihiihdon Maailmanmestaruuskilpailut kisattiin jälleen helmikuussa Pudasjärvellä ja mukana kilpailussa oli sadoittain rajojaan kokeilla haluavia umpihankihiihtäjiä.

Valon nopeudella – tekniset Japo – Huvila Seppälä Oy Alajärvi joukkueessa nähtiin välillä väsyneitäkin ilmeitä, vaikka huumori kukki sitä enemmän, mitä väsyneempää porukka oli.

Kuten arvata saattaa, umpihankeen lähti tänäkin vuonna myös joukko hurjia alajärveläisiä. Valon nopeudella – tekniset Japo – Huvila Seppälä Oy Alajärvi joukkueessa umpihankeen hiihtivät Vesa Koivunen ja Kimmo Koivisto Alajärveltä sekä Tiina Riikonen Hollolasta, Heikki Riikonen Hyvinkäältä ja eläkkeellä oleva rajamies, 71 -vuotias Jorma Pihlainen Nurmeksesta.

MAINOS

Myös toisessa joukkueessa, Eksyttäjissä, mukana oli Tomi Paavola Lehtimäeltä. Eksyttäjien muut jäsenet olivat Hannu Backman Hollolasta, Asko Toropainen Sulkavalta ja Valle Teho Orivedeltä.

Kilpailu on kaikille avoin. Kaikenikäiset miehet ja naiset kilpailevat yhdessä. Kilpailuun voi osallistua, jos jaksaa hiihtää 15 -kiloisen repun kanssa kymmenen tuntia päivässä, josta seitsemän tuntia tehdyllä uralla ja kolme tuntia umpihangessa, osaa yöpyä tulilla laavussa tai louteessa, osaa pukeutua oikein ja liikkua ankarassakin pakkasessa.

Lauantain rasteilla ratkottiin monenlaisia eräilyyn ja historiaan liittyviä tehtäviä.

Joukkuekilpailussa riittää, jos yksi joukkueesta osaa suunnistaa hyvin ja hallitsee erätaidot. Muille joukkueen jäsenille tärkeimpiä vaatimuksia ovat hyvä kunto ja kyky oleilla ympäri vuorokauden kovassakin pakkasessa ulkona.

Kimmo Koivisto kertoo kisan etenevän siten, että matkaan lähdetään perjantai-iltana noin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan ensimmäiseen leiriin. Joukkue pystyttää leirin jossa yöpyy ja luonnollisesti kaikki tarvikkeet ja leiriytymisvälineet kuljetetaan itse mukana.

Lauantaina kisa starttaa kun maastossa, lähes taivasalla yöpyneet kilpailijat ovat saaneet itsensä lämpimiksi ja suksille. Lauantain matkaa taitetaan rastilta toiselle. Edessä on tehtävät kolmella rastilla sekä neljä ns. pimeää rastia, jotka löytämällä saa aikahyvitystä sunnuntaille. Matkaa suksilla taitetaan lauantaina noin 32 kilometriä.

Lauantai-iltana lumesta vettä…

Illalla pystytetään leiri, laitetaan ruuat nukutaan kuka mitenkin unta saa. Sunnuntain valjetessa suunnataan pikataipaleelle umpihankeen. Matkaa on kymmenen kilometriä maaliin. Liikkeelle lähdetään lauantain tulosten perusteella ja tällä kertaa Valon nopeudella – tekniset Japo – Huvila Seppälä Oy Alajärvi joukkue pääsi matkaan ensimmäisenä!

– Tehtäväosuus menee meillä aina hyvin, olemme joka kerta päässeet sunnuntaina liikkeelle kolmen parhaan joukossa, Koivisto kertoo. – Sen sijaan hiihtovoimassa emme pärjää, tulimme maaliin sijalla 20. Eksyttäjät sen sijaan hiihtivät hyvin ja olivat maalissa sijalla kuusi!
Joukkueita kisaan oli ilmoittautunut 79 ja maaliin saakka pääsi noin 60.

Vaikka sijoitukset ovat mukava juttu, niin se ei ole viikonlopun pääasia. Kaikkiaan noin 52 kilometriä suksilla, osin umpihankeen, kaksi yötä maastossa säiden armoilla on se juttu. Kimmo Koivisto ei pysty vertaamaan kokemusta raskaudeltaan mihinkään muuhun lajiin, jota hän on kokeillut. – Esimerkiksi Rukan 32 kilometrin polkujuoksu on ihan eri luokkaa kuin tämä.

Lunta Pudasjärvellä oli nyt vähemmän kuin aikaisempina vuosina, sitä oli ”vain” noin 80 senttiä. Joskus lunta on ollut toista metriä.
– Ensimmäisenä yönä pakkasta oli noin 12 astetta, mikä on melkoinen ihanne, koska silloin kamppeet pysyvät kuivina. Toisena yönä pakkasta oli 25-27 astetta ja se oli kyllä jo aika paljon, aamulla oltiin aika kylmiä.

Tehtävärastilla Heikki, Vesa, Tiina ja Jorma.

– Rinkan paino on lähtiessä noin 15 kiloa, sillä myös kaikki ruuat, vaatteet ja yöpymisessä tarvittava kuljetetaan itse mukana.
Reitin raskautta lisääkin se, että yöt nukutaan huonosti ja energiaa menee paljon jo siihen, että aamulla saa itsensä lämpimäksi.
Mikä miehet ja naiset sitten saa lähtemään umpihankeen? – Syksyllä päätin, että tänä talvena en lähde. Mutta kun Vesa Koivunen marraskuussa soitti ja kysyi lähdenkö, vastaus oli heti selvä, tottakai!

– Hyvä henki, mainio porukka, huumori, jollain tavalla alkukantainen tunne hakea omia rajojaan. Se, että näkee miten toimii väsyneenä, Kimmo luettelee syitä siihen, mistä motivaatio löytyy lähteä aina uudelleen – umpihankeen!

Tuula Jokiaho

 

Exit mobile version