Tapahtumapaikka: entinen Jokelan koulu Evijärvellä. Kaksi neitosta astuu sisään. Vastaan aaltoilee viihdyttävä musiikki; silmät kiinni voisi kuvitella olevansa romanttisessa paikassa. Miljöö on Agatha Kirpputori & Divari.
– Täällä on aina niin tunnelmallista musiikkia, se jotenkin sopii tänne, neito vm. 91 tuumii.
Ensimmäinen huone on täynnä kirjoja ja lehtiä, uusia ja vanhoja. Sekä pikku esineitä. Neito vm. 69 kiinnostuu hieman vuoden 1955 lehdestä. Ostoskoriin päätyvät hopeanvärinen kermakko ja sokerikko, jotain metallia tai epämetallia varmaan. Upean kuninkaallisia.
N91 haluaisi viherkasvin.
– Edellinen, jonka ostin täältä, menehtyi saman tien.
Hän pohtii, miksi hänen kasvinsa menehtyvät aina – onko vika itsessä, kasvissa vai asunnon fengshuissa?
Huone numero 2. N91 löytää vanhanaikaisen lankapuhelimen.
– Haluaisin tämmöisen koristeeksi, onko tämä oikea vai leikkipuhelin?
N69:n katse kohtaa pinkin vaasin. Väri on osittain haipunut, ollut varmaan kovassa käytössä tai astianpesukoneessa.
N91 tykkäisi slaavilaistyylisestä tarjottimesta, kukkia mustalla pohjalla. Mutta se maksaa 12 euroa.
– Tulee pää kipeäksi, kun katsoo näitä kaikkia tavaroita, N91 huokaa ja siirtyy huoneeseen numero 3.
Slaavilaisissa tunnelmissa
– Punaista lasia!
N69 kiinnostuu. Hintalapun mukaan Pentikin uusia astioita. Eivät mitään halpoja, mutta kai halvempia kuin Pentikissä.
N91:n ostoskoriin on ilmestynyt kirja nimeltä Kiinan kadotetut tyttäret.
Seuraavaksi hän hypistelee mustaa rotsia.
– Onko tämä nahkatakki vain euron, hemmetti?! Mutta toisella puolella lukee 10 euroa. Vähän rispaantunut, olisiko edes minun kokoani?
Hän jatkaa saalistusta:
– Mikäs turkki tässä on, aika siistin näköinen. Maksaa varmaan 200 euroa… 50 euroa!
N91 sovittaa turkkia ja näyttää makeelta. Hetken hän kuvittelee olevansa joku muu:
– Kalinka, kalinka, kalinka maja, vsadu jagada malinka maja…
N91 palaa todellisuuteen ja viherkasveihin.
– Jospa otan tuon. En kyllä tiedä, mikä se on.
Hän suuntaa kohti seuraavaa huonetta, pysähtyy ja huutaa:
– Täällä olisi sinulle samovaari, 15 euroa!
N69 juoksee paikalle.
– Jes!
Pehtoori ja emalikattila
Huone numero 4, jos olemme pysyneet laskuissa.
N69 löytää pienen, sievän korin:
– Tämmöiseen voisi tehdä jouluasetelman.
Aina sillä on joulurihkama mielessä.
– Minä otin yhden korin, istutan siihen kukan, N91 huikkaa.
Pahvinpalassa lukee: uudet isot matot 15 euroa. N69 avaa mattokäärön. Se on tavallinen, sellainen vanhanaikainen, jota ilmeisesti sanotaan räsymatoksi. Aika kiva. N69 mittailee käsillään.
– Arviolta 1,30 kertaa 1,80 metriä. Ei olisi kallis, mutta…
Huone numero 5 jää käymättä. Ainakin ennen siellä oli paljon lastenvaatteita.
Käytävä on mielenkiintoinen. Siellä kököttää kaikkea söpöä ja antiikkistakin. Tummansininen Arabian pehtoori-kahvipannu, 100 euroa. Pienempi ja parempikuntoinen ruskea pehtoori 120 euroa.
N69:n silmiin osuu lapsuudesta tuttu kipsiesine: nainen, hevonen ja varsa. Hinta 28 euroa. Äidillä oli sellainen, se jäi voimakkaasti lapsen mieleen. Missähän ihmeessä se äidin oma on nyt?
N91 aloittaa uuden kierroksen.
– Voi, mikä tuo keltainen on? Aika ränsistynyt, mutta ihana.
Emalikattila ei silti päädy ostoskoriin.
Noin 800 myyjää
Agatha Kirpputori & Divarin emäntä Sirkka Bhushan kertoo, että taustalla soiva tunnelmamusiikki on Ella Fitzgeraldia.
– Ihanaa, vanhaa jatsia.
Agatha heitti sivulonkeron Kokkolasta Evijärvelle viitisen vuotta sitten, Bhushan muistelee.
– Täällä on kaupan 800 eri myyjän tavaraa. Viherkasvit, uudet sukat ja korut ovat minun.
Paikka on auki torstaista maanantaihin – kesällä ehkä enemmänkin. Kokkolan kirpparia isännöi Sirkan poika.
– Perustin Kokkolaan 35 vuotta sitten divarin. Se oli aikoinaan Suomen suurin, pinta-alaltaan 600 neliömetriä.
Arabia maksaa
– Miten nämä ostokset maksoi niin paljon?
N91 astuu ulos kirpparilta syvästi ihmetellen. Auton luona ostokset käydään läpi ja ”kolmen euron” posliinikulhon pohjassa lukeekin yllättäen Arabia ja hinta 30 euroa.
– Meinasin laittaa sen kukan siihen.
Kulho lähtee pikaiseen palautukseen. Neidot lähtevät kotiin Lappajärvellä sijaitsevan Heikin grillin kautta.
Anne Savela
