Helatorstai on Kristuksen taivaaseenastumisen juhla, jota vietetään 40 päivää pääsiäisen jälkeen.
Kristuksen maanpäällinen ura sai päätöksen, kun hän nousi opetuslastensa läsnäollessa taivaaseen odottamaan lopullista tulemistaan. Taivaaseenastuminen irrotti Jeesuksen ajan, paikan ja ruumiillisuuden rajoituksista. Vaikka Kristus astui taivaaseen ja ihmiselle näkymättömiin, hänen ajatellaan olevan läsnä sanassa ja sakramentissa.
Helatorstain suomenkielisen nimen ”hela” on lainaus ruotsin kielen sanasta helg, joka tarkoittaa pyhää. Helatorstaita on vietetty 300-luvulta lähtien. Helatorstaita vietetään tänään 25.5.
Lutherin kynästä
Luther kirjoittaa helatorstaista saarnassaan vuodelta 1528, jossa hän viittaa Johanneksen evankeliumiin.
Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle… (Joh. 17:24)
”Tämä on Jeesuksen rukouksen viimeinen ja lohduttavin osa kaikille, jotka riippuvat kiinni Kristuksessa. Hän lupaa huolehtia meistä ja valmistaa meille asumuksen, jossa olemme hänen luonaan ja jossa meillä on yhtä hyvä olla kuin hänellä itsellään Jumalan luona.
Hän vakuuttaa meille ”Olkaa rauhassa, älkääkä huolehtiko, missä olette tai minne menette…” Missähän tämä paikka on ja mikä se on nimeltään? Se on Jumalan helma ja syli, jossa kaikki enkelit auttavat kantamaan meitä.
Olkoon tämä lupaus tyynymme ja höyhenpeitto sielullemme siihen asti, kunnes koittaa se ihana hetki, jolloin me synnistä ja kaikesta onnettomuudesta vapaina – mukaan lukien Paholainen ja koko maailma – pääsemme ikuiseen rauhaan ja iloon. Silloin lähdemme sinne riemullisin sydämin.”
(Lainaus teoksesta ”Yksin armosta. 365 päivää Martti Lutherin seurassa.” Käännös Anja Ghiselli. Kirjapaja 2010, s. 187-188)
