Lastenohjaaja Johanna Suutalan työ Alajärven seurakunnassa ja Lehtimäen kappelissa on yksi ajanjakso lapsirakkaan ja osaavan kädentaitajan antaumusta kutsulle lapsityöhön.
Johannan puuveistokset erilaisista raamatun henkilöistä ja tapahtumista ovat visuaalisesti korkeatasoista taidetta.
Johannan läksiäisiä vietettiin perhejumalanpalvelusten merkeissä niin Alajärvellä kuin Lehtimäellä viime sunnuntaina. Lehtimäen kirkossa väkeä oli runsaasti liikenteessä. Kirkon jälkeen juotiin seurakuntakodilla täytekakkukahvit.
Seurakuntakodilla oli esillä Johannan puunukkeja aseteltuna eri raamatunkertomuksiin. Näistä puunukeista hänet totisesti tunnetaan. Esillä oli runsaasti kuvia niin albumeissa kuin seinilläkin. Seinillä olleet vanhat ryhmäkuvat herättivät paljon muistoja kahvittelutilaisuuteen osallistujissa.
Myös Alajärven Gabrielin kirkossa katsottiin Johannan työuraa kuvien avulla ja vietettiin runsaan yleisön kera lämminhenkistä Hyvän Paimenen kevätkirkkohetkeä.
Jos eläisin 100-vuotiaaksi, niin…
Johanna sai kukkia ja muita mieltä lämmittäviä läksiäislahjoja. Itse hän kertoi kiitospuheessaan, että yläosa hänestä haluaisi jatkaa vielä työssä, mutta alaosa kaipaa jo kiikkustuoliin.
Jos hän elää 100-vuotiaaksi, niin sitten harmittaa kun tuli jäätyä eläkkeelle näin aikaisin. Hän kiitteli puheessaan ammattitaitoisia työkavereitaan lapsityössä. Liitos Alajärven seurakuntaan toi hänelle kollegoita, joita hänellä ei aikaisemmin ollut. Hän koki, että on saanut oppia heiltä myös paljon.
Lastenohjaajat Riitta, Minna ja Helena olivat järjestäneet mieliinpainuvan koeografian lauluun: Mä olen niin pienoinen Johannaa muistellen.
Myös Anneli Aho muisteli Johannan työn alkutaipaleen vaiheita värikkäästi. Työyhteisön ja luottamushenkilöiden puolesta kiitoksen Johannalle lausuivat ja lahjat ojensivat Lehtimäen vs. kappalainen Ann-Mari Häggman-Niemi ja Jorma Hauta-aho.
Tiina Akomeah/Ulla Anttila
