Helluntaita vietetään Pyhän Hengen vuodattamisen muistoksi. Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus oli sanonut opetuslapsilleen, että heidän ylleen vuodatettaisiin voima korkeudesta. Vaikka Jeesus ei enää olisi opetuslasten luona, Pyhä Henki olisi heidän kanssaan aina.
Kymmenen päivää Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen vietettiin juutalaisten helluntaita, sadonkorjuun ja lain saamisen juhlaa, ja Jerusalemiin oli kokoontunut paljon väkeä. Silloin Pyhä Henki laskeutui heidän ylleen ja sai ihmiset puhumaan kielillä. Vaikka ihmiset puhuivat eri kieliä, he ymmärsivät toisiaan.
Opetuslapset ajattelivat Jeesuksen lupauksen toteutuneen ja alkoivat kertoa Jeesuksen ylösnousemuksesta. Heidän joukkonsa kasvoi joka päivä ja he kokoontuivat rukoilemaan yhdessä. Niin syntyi ensimmäinen seurakunta.
Helluntai on Pyhän Hengen juhla, joten kirkollinen väri on punainen: Hengen, uskon ja rakkauden väri. Punainen on myös uskon tunnustamisen väri, sillä monet kristityt ovat vuodattaneet verta uskonsa vuoksi.
Pyhän Hengen voimasta kertoo, että aiemmin pelokkaista opetuslapsista tulikin rohkeita ilosanoman levittäjiä. Tulenliekki symboloi Pyhän Hengen puhdistavaa vaikutusta. Se liittyy myös Pyhällä Hengellä ja tulella kastamiseen. Lisäksi puhutaan opetuslasten ”hengen tulesta” eli uskon rohkeudesta.
Helluntaita vietetään 50 päivää pääsiäisen jälkeen. Monissa kielissä helluntain nimi juontuu kreikan sanasta ”pentekoste”, joka tarkoittaa viidettäkymmenettä. Suomen sana helluntai tulee ruotsin pyhää päivää merkitsevästä ilmauksesta ”helig dag”. Helluntai on tänään 4.6.
Lutherin kynästä
Luther kirjoittaa helluntaista tekstissä, jossa hän käsittelee helluntain evankeliumia.
Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. (Joh. 14:27)
”Te etsitte ja kaipaatte rauhaa, joskin väärällä tavalla. Te etsitte rauhaa, jonka maailma antaa, ette Kristuksen rauhaa. Tietäkää, että Jumala toimii ihmeellisellä tavalla kansansa keskuudessa.
Hän lähettää rauhansa rauhattomuuden keskelle. Hän lähettää rauhansa kaikkien kiusausten keskelle sanoen: ”Vallitse vihollisten keskellä!” Hänen rauhansa ei ole rauhaa, jota kukaan tai mikään ei häiritse; sellainen on maailman antama rauha.
Kristuksen rauhan omaava ihminen sietää oman rauhattomuutensa ja muiden aiheuttaman rauhan rikkomisen tyynesti ja levollisesti. Te saatte lausua Israelin tavoin: ”Rauhaa, rauhaa, vaikka rauhaa ei olekaan.”
Voitte jopa sanoa yhdessä Kristuksen kanssa: ”Risti, risti, mutta ristiä ei ole.” Kun iloiten sanotte: ”Siunattu risti, sinun vertaistasi ei ole”, risti lakkaa olemasta risti. ”
(Lainaus teoksesta ”Yksin armosta. 365 päivää Martti Lutherin seurassa.” Käännös Anja Ghiselli. Kirjapaja 2010, s. 64).
