Yhtenä päivänä koulussa opettaja tuli meidän luokkaan ja kysyi, että kuka haluaisi toimia hostina kaksi kuukautta ja sen jälkeen lähteä vaihtoon kaksi kuukautta Italiaan. Samalla hetkellä minä ja Milla olimme, että mehän lähdetään.
Emme siinä kohtaa ajatelleet vielä sen enempää. Kirjoitimme monenmoisia papereita ja täytimme tietojamme.
Sitten tuli päivä jolloin lähdimme hakemaan meidän vaihto-oppilaita Seinäjoen juna-asemalta. Minua jännitti niin paljon, etten aluksi saanut suutani edes auki.
Aluksi ajattelin, että olen todella huono host-sisko kun en saa edes suutani auki, mutta sitten päivät kuluivat ja aloimme puhumaan enemmän ja enemmän.
Kävimme hiihtämässä, moottorikelkkailemassa, lumikenkäilemässä ja pulkkamäessä. Minusta oli niin huippu nähdä, kuinka hän tykkäsikin siitä ja kuinka se oli niin muka outoa!
Eleonora ja Sofia kävivät minun ja Millan kanssa koulussa samalla tavalla kuin muut. He olivat vain enimmäkseen lukion puolella. Heille oltiin järjestetty täällä Suomessa työharjoittelujaksoja.
Koulun jälkeen loppupäivä meni harrastuksissa. Eleonora oli minun kanssa muutaman kerran sirkustreeneissä ja hän oli myös kerran kuvataidekoulussa pikkusiskoni kanssa.
Eleonora teki meille myös paljon erilaisia italialaisia ruokia iltaisin ja viikonloppuisin.
Hiihtoloma oli viimeinen viikko kun he olivat täällä meillä Suomessa. Silloin olimme Jyväskylässä siskoni Janinan luona.
Viimeisenä päivänä pidettiin ns. läksiäiset meidän perheen kanssa. Meillä oli kakkua ja puhuimme kaikesta tapahtuneesta, kuinka aluksi oli vaikeaa pääsyä alkuun yms.
15.4.2017 me lähdimme Italiaan saman tytön perheeseen, joka oli myös meillä. Eli Milla meni Sofian perheeseen ja minä menin Eleonoran perheeseen. Olimme Millan kanssa todella jännittyneitä, mutta samalla todella avoimia tulevalle kahdelle kuukaudelle!
Lento sujui hyvin, vaikka minua vähän jännitti, koska se olin ihan ensimmäinen kerta siellä! Kun pääsimme Venetsian lentokentälle niin huomasimme heti, kuinka paljon tunkkaisempi ilmasto siellä on, jos vertaa Suomen ilmastoon.
Lentokentältä minun ja Millan tiemme erkani. Milla lähti omaan perheeseen junalla ja minä omaani minun host-isän kyydillä.
Ensimmäinen shokki siellä Italiassa oli se, kuinka kovaa he ajoivat eikä heitä oikeastaan kiinnostanut minkälaisia liikennemerkkejä siellä oli. Minua oikeastaan vähän pelotti!
Minun perheessä asusteli kaksi lasta ja isä ja äiti. Heistä vain Eleonora osasi puhua englantia, joten se oli haastavaa aluksi. Minulla ja host-perheelläni oli myös pieniä ongelmia aluksi päästä asioista yhteisymmärryksiin, mutta kyllä se alkoi sitten sujumaan.
Sain nopeasti uusia ystäviä ja vietin heidän kanssa paljon aikaa! Minusta tuntui oudolta, koska olen todella ujo persoona ja minulla oli siellä oikeasti enemmän kavereita, kuin koskaan! Eleonoran kanssa ei tehty mitään kahdestaan, vaan aina olimme isossa kaveriporukassa.
Koulu oli aluksi kauhean iso shokki, mutta kyllä sekin siitä alkoi luonnistumaan. Meillä oli noin yhdeksän tuntia viikossa liikuntaa. Liikunta siellä oli myös erilaista kuin täällä Suomessa!
Siellä pelasimme meidän host-siskojemme luokan kanssa joka tunti lentopalloa! Muiden luokkien kanssa kävelimme ja juoksimme urheilukenttää ympäri.
Meillä oli myös viisi tuntia viikossa englantia. Saimme tehdä myös yhden englannin testin siellä. Sekin oli todella paljon erilaisempi kuin Suomessa. Siinä testissä oli vain omavalinta tehtäviä ja itse ei tarvinnut osata kirjoittaa mitään.
Olimme myös joka viikko kolme tuntia italian kielen tunnilla. Loput kouluajasta sitten istuimme koulun lähellä sijaitsevassa baarissa.
Kaikki meni niin kauan hyvin kunnes pää räjähti totaalisesti! Ensimmäinen kuukausi meni kivasti ystävien kanssa, mutta seuraavana kaikki ei mennyt niinkuin piti! Ystävilläni ei ollut enää paljoa aikaa, koska heillä meni niin paljon aikaa koulutehtäviin!
Joten silloin minunkin piti keksiä se omajuttu! Kävin lenkillä ja söin jäätelöä yksin. Se tuntui jonkun aikaa ihan hyvältä kunnes mieli alkoi murtumaan. Koti-ikävää ei minulle oikeastaan tullut ollenkaan, mutta minusta vaan tuntui, että aivot surkastuu ja mieli on pimeä.
Koko se kuukausi meni pienessä omassa kuplassa. Kunnes oli viikko mennyt siitä kuin Suomessa meiltä olisi loppunut koulu. Silloin meillä oli koulun bileet!
Olin silloin ensimmäistä kertaa vapaa-ajalla Millan kanssa. Meillä oli todella hauskaa. Meidät laitettiin lavalle ja nostettiin kaijuttimen päälle tanssimaan. Se oli paras ilta koko kahdessa kuukaudessa!
Seuraavana päivänä meillä oli viimeinen koulupäivä! Italiassa ei ollut mitään ns. kevätjuhlia vaan siellä käytiin koulua viimeseen asti!
Kun koulu loppui monet menivät lähellä koulua sijaitsevaan baariin. Meitä varoitettiin, että meidät voidaan kastella. No, niinhän siinä sitten kävi! Vesipulloja heiteltiin ja jopa baarin omistaja tuli vesiletkun kanssa ja alkoi roiskuttamaan vettä! Siinä sitten kaikki olivat ihan litimärkinä.
Kun koulu loppui meillä oli vielä viisi päivää aikaa Italiassa. Silloin yritin ottaa vielä viimeisetkin auringonvalot kehooni.
Kävimme myös silloin viimeisellä viikolla Venetsiassa. Se oli ihan huippupaikka! Siellä oli niin kaunista ja paljon kaikkea vanhaa. Viimeisenä kokonaisena päivänä kävimme rannalla ensimmäistä kertaa! Se oli minusta outoa, koska olin varautunut olemaan rannalla paljonkin tuona aikana, mutta lähin ranta oli noin 50 kilometrin päässä kodistani.
Viimeisenä iltana näin vielä viimeistä kertaa ystäviäni. Minusta se oli surullista, mutta aiomme palata sinne vielä ensikesänä, joten se vähän rauhoitti mieltä. Valvoin sen koko yön, koska halusin viettää vielä viimeiset vaihtohetkeni hereillä.
Kello kolme me lähdimme meidän opettajan kyydillä lentokentälle. Helsingissä näimme meidän kaveria ja siitä sitten jatkoimme matkaa junalla Seinäjoelle, josta porukat sitten haki meidät.
Myös pari kyyneltä vieri poskelle nähdessäni äidin ja kaksi sisarusta! Mietin vain, kuinka hyvin matka menikin, vaikka mieli oli välillä ihan muserrettu sängyssä istumiseen ja siihen pahaan ruokaan mitä siellä pitikin syödä.
Minusta kaikki, jotka miettivätkin lähtevänsä vaihtoon katsovat ensiksi kaikki omat asiat kuntoon kotimaassaan, jotta ovat oikeasti valmiita lähtemään! Ja jos aikoo lähteä kesken koulun niin kannattaa miettiä uudestaan, koska ei voi olla varma mitä opettajat ajattelevat.
Jotkut ovat sitä mieltä, että se on hyväksi opinnoille, mutta jotkut taas ajattelevat sitä ihan erillä kantilta, vaikka kaikki koulu jutut olisivatkin jo VARMASTI tehtynä! Koskaan ei voi tietää mitä kotimaassa tapahtuu sinä aikana kun olet itse poissa! Joten muistakaa kaikki, että oma terveys ja koulun pitäisi mennä kuitenkin tässä tilanteessa ykköseksi!
Mutta minusta tuo vaihto oli minun koko elämäni paras kokemus ja se opetti paljon. Sitä ei voisi koskaan tietää millaista sitä olisi asua eri maassa ja siellä eri perheen kanssa, jos ei itse koe ja näe sitä!
Jos haluat vielä lukea enemmän vaihdostani niin täältä löydät sitä http://korkokenka.weebly.com/.
Jemina Saarela
