– Oli muuten hyvä näytelmä.
– Oikeastaan tosi hyvä näytelmä.
– Kyllä Ammesmäeltä vaan on lähtenyt hyviä kirjailijoita.
Tyytyväisiä kommentteja sateli Siriuksen vieraat -näytelmän ensi-illan jälkeen Lappajärven Itäkylän nuorisoseuralla.
Katja Kujalan ohjausta kirjailija Arto Mellerin käsikirjoituksesta oli katsomassa Mellerin seitsemästä sisaruksesta viisi, yksi heistä Aimo Melleri. Näytelmän paluu Arton kotikylään herätti monia ajatuksia ja tunteita, toteaa isoveli.
– Se mietitytti, että saavatkohan tekijät irti Arton sielunmaiseman ja mestarillisen tekstin. Mielestäni he ylittivät kaikki odotukset. Näytelmä kantoi loppuun asti hyvillä roolisuorituksilla, hyvällä ohjauksella ja lavastuksella.
Aimo Melleri näki näytelmän vuonna 1984 Ryhmäteatterin ensiesityksenä Suomenlinnassa. Kulttuuriyhdistys Karikon versio ei hänen mukaansa yhtään kalpene sen rinnalla.
– Päinvastoin. Lyhyemmässä versiossa on saatu tiivistettyä ehkä paremmin oleellinen. Jos Arto katsoi esityksen pilven päältä, hän näki näyttelijöiden innostuksen, sen tunteen palon, jota ei välttämättä ammattiteattereissa leipätyökseen tekevillä aina ole.
Siriuksen vieraat on nähty myös Matti Ijäksen ohjaamana tv-elokuvana vuonna 1987.
Arto oli kirjailija jo lapsena
Nykyisin Helsingin kaupungin liikuntatoimessa työskentelevä Aimo Melleri oli pikkupojasta urheilija, Arto taas kirjailija. Arto luki ja kirjoitti jo 4-vuotiaana, kuunteli niin mummonsa kuin Vimpelin Väinämöisenkin tarinoita imien kaiken ”kovalevylleen”, kertoi ja kirjoitti tarinoita sekä piirsi sarjakuvia, Aimo muistelee.
– Kuvaavaa on, että 6-vuotiaana lähtiessään kouluun ensimmäisenä päivänä Arto haki pienen muistivihon rintataskuun Esteri-tädin alakerran kaupasta. Kysyttäessä syytä asiaan hän oli vastannut: ”Jos jotain tulee mieleen.”
Lapsena Arto seurasi, matki ja improvisoi lappajärveläisiä persoonia, kuunteli vanhempien ihmisten puheita ja siteerasi heitä. Mielikuvitusta ja omia tarinoita riitti.
– Jo kansakoulun alaluokilla häneltä julkaistiin runoja ja tarinoita kirjoituskilpailuissa.
Yläluokilla Arto sai Aimon koulunkäynnissä kiinni: kun he siirtyivät Lappajärveltä Vimpelin yhteiskouluun, he olivat rinnakkaisluokilla. Heistä muodostui parivaljakko ja veljessuhde oli tärkeä Arton kuolemaan saakka – vaikka kiinnostuksen kohteet olivat erilaiset.
– Minä jatkoin jo pikkupoikana alkanutta pesäpalloilijan uraa ja Arto sai Vimpelissä huomiota kirjallisella lahjakkuudellaan. Artolta ilmestyi kouluaikana kaksi kirjaa, kuunnelmia ja runoja. Hän alkoi tehdä laulutekstejä ja toimi jonkinlaisena managerina bändissä nimeltään Divina Commedia.
Arto sai Finlandia-palkinnon vuonna 1991. Hän kuoli vuonna 2005.
Kulttuurikarikon haaven täyttymys
Siriuksen vieraat on ollut Katja Kujalan sekä näytelmässä Iiris Singeriä esittäneen Tuija Aholan haaveissa Kulttuuriyhdistys Karikko ry:n alkutaipaleelta asti. Vasta kolmas yritys johti näytelmän tuottamiseen, Kujala kertoo.
– Aikaisemmin emme saaneet näyttelijöitä Matin ja Andersin rooleihin.
Ohjatessaan viime vuonna Teatteri Lapualle musikaalin Piukat paikat Kujala löysi Andersin rooliin seinäjokelaisen Samuli Koskelan. Koskela puolestaan tunsi Matin rooliin sopivan Jaakko Sepän Seinäjoelta.
Mustan huumorin sävyttämä draamakomedia oli omaperäisen tekstin vuoksi haasteellinen ohjattava. Runollisen kielen omaksuminen vei näyttelijöiltä aikaa.
– Ensi-illasta jäi tosi hyvät tunnelmat. Ihmiset sanoivat, että näytelmä on hyvällä tavalla outo, Kujala iloitsee.
Hän on lyhentänyt näytelmää ja poistanut joitakin roolihenkilöitä. Ohjaustyöhön sisältyy voimakkaita korostuksia.
– Välillä laitetaan kunnolla haisemaan, tiputetaan korkealta ja kovaa, Kujala kuvailee.
Kulttuuriyhdistys Karikon 10-vuotisjuhlanäytelmä on voimia vaatinut taidonnäyte, joten yhdistys vetäytyy joksikin aikaa huilaamaan. Vuosittain tehtyä lastennäytelmää ei ensi kesäksi ole luvassa, mutta sopivaa vierailevaa teatteria etsiskellään Lappajärven rannalla sijaitsevan kylätalon pihapiiriin.
Siriuksen vieraat esitetään Itäkylän Nuorisoseuralla vielä kahtena viikonloppuna perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin 25.2. asti.
Anne Savela
