Eläkeliiton Alajärven yhdistyksen järjestämä toukosiunaus järjestettiin tänä keväänä Kaartusen kentällä, johon saapui hyvä joukko osanottajia helteisen sään hellimäksi.
Mukavassa tilaisuudessa muisteltiin menneitä Kaartusen kylän ja kyläläisten näkövinkkelistä, mutta muistutettiin myös, ettei ruoka ole itsestäänselvyys.
Tilaisuus alkoi komeasti Alajärveltä lähtöisin olevan, nykyisen kesäasukkaan Martti Ojajärven flyygelitorven soitolla. Tämän jälkeen ”kylänvanhin” Jaakko Isotalo kertoi muistelmia Kaartusen kylästä. Kylällä asutusta lienee hyvien riista- ja kalamaiden takia olleen jo 1700 -luvulta lähtien.
Sota-aika vaati kylältä neljä uhria, joista jokaisesta Isotalo sanoi sanasen. Hän kertoi myös Kaartusjärven kupeessa olleesta päremymmystä, jossa hän itsekin pikkupoikana tutustui päreentekoon. Samalla paikalla lienee aikaisemmin ollut myös jauhomylly.
Isotalo muisteli niin hauskoja tapahtumia kylältä, kuin haikeitakin. Monet kovat ajat näyttäytyivät huumorilla, kun sotien jälkeen jatkui korttiaika ja niinpä pojan ei auttanut kenkien hajottua muu, kuin mennä kouluun naisten pieksuissa.
Sähköt Kaartuselle olivat tulleet vasta -55 ja Isotalokin muisti lukeneensa läksyjä pärevalossa. Kylän koulussa oli enimmillään 70 oppilasta, joista kymmenen Karjalasta.
Muistoja omasta lapsuudestaan kylällä sekä aiheesta kirjoittamiaan runoja kertoili ja lausui Eila Pöntisenaho. Aineellisesti vaatimaton, mutta kyläyhteisösellisesti rikas aika piirtyi myös kuulijoiden mieliin Pöntisenahon muisteloiden kautta.
Puhallinmusiikin säestyksellä veisatun Suvivirren jälkeen toukoa siunaamaan saatiin kappalainen Harri Silvolahti, joka muistutti, että ilman jyvää ja vettä meillä ei olisi viljaa. Nämä ovat asioita joiden merkityksen tajuaa vasta, kun ne otetaan meiltä pois.
Tuula Jokiaho
