Puutarhuri ihailee usein maanpäällistä kasvua ja nauttii sen kauneudesta ja sadosta. Kuitenkin kaikki se, mitä tapahtuu pinnan alla, on yhtä tärkeää kuin maanpäällinen kasvu. Jopa puolet kasvin biomassasta tekee työtä maan alla.
Maan kasvukunnon ylläpitäminen ja sen parantaminen ovat myös kotipuutarhurin tärkeimpiä tehtäviä. Tehoviljelyssä maan kunto saatetaan unohtaa, mutta puutarhurin tärkein tehtävä on siirtää maa hyväkuntoisena sukupolvelta toiselle.
Puutarhaa kannattaa rakentaa aina luonnon ehdoilla. Hyvän puutarhan rakentaminen aloitetaan maan kasvukunnon huolehtimisesta. Kun maa on elinvoimaista, kasvit viihtyvät siinä hyvin.
Maan elävä tasapaino
Hyvä maa kuhisee elämää. Kauhallisessa hyvää multaa on miljoonia pieneliöitä ja maaperäbakteereja näkyvien lierojen ja hyönteisten lisäksi. Elävä tasapaino hoitaa maata ja eliöiden avulla vapautuu koko ajan uusia ravintoaineita kasvien käyttöön.
Kun maasta pidetään huolta, lisätään siihen uusia ravinteita sitä mukaan, kun kasveja poistetaan satona. Ravinteita voidaan lisätä orgaanisessa muodossa esimerkiksi kompostina tai kompostoituna lantana tai niiden kaupallisina versioina.
Ravinteita saadaan myös teollisesti valmistetuista kivennäislannoitteista. Luonnollisin tapa on palauttaa oman maan ravinteet takaisin niin, että nurmen leikkuujätteet tai muut kuolleet kasvinosat palautetaan maahan sellaisenaan tai kompostoituina.
Ne toimivat pieneliöstön ruokana ja lisäävät maan humuspitoisuutta. Tällä tavalla kasvien sisältämät ravinteet ja hiiliyhdisteet palautuvat takaisin luonnon kiertokulkuun.
Miten aloitetaan?
Maan perustilanne on hyvä selvittää ainakin uudella viljelypaikalla. Viljavuusanalyysin avulla selvitetään, mitä maalajia kasvualusta on ja maan happamuus eli pH ja ravinnepitoisuus.
Yleisin puute suomalaisissa maalajeissa on eloperäisen aineksen ja erityisesti humuksen vähyys. Hyvä puutarhamaa on aina tummaa ja sisältää runsaasti humusta. Parhaimmillaan eloperäistä ainesta on maassa yli 10 prosenttia. Humus toimii usein maan kasvukunnon mittarina ja on tyypillistä hyvin hoidetuille vanhoille puutarhamaille.
Humusta voi lisätä maahan kasvijätteinä, eloperäisinä lannoitteina ja tuomalla vanhaa puutarhamaata. Myös jyrsimällä turvetta maahan saadaan parannettua kasvukuntoa.
Savimaat kaipaavat myös eloperäistä ainesta, mutta sisältävät jo sinällään hyvin ravinteita ja pidättävät vettä. Usein helppohoitoisimmat puutarhapalstat syntyvät vuosikymmenten saatossa savimaille, kun ne muuttuvat humuspitoisemmiksi.
Hiekkapitoiset maat kaipaavat puolestaan eloperäistä ainesta. Savensekainen puutarhamaalisäys voi tehdä niistä erinomaisia viljelymaita.
Turvemaat ovat kelpoja puutarhamaita, kun niihin lisää hietaa, savea ja kalkkia. Niiden huokoisuus ja vedenpidätyskyky ovat erinomaisia. Kivennäismaat parantamat muun muassa turvemaan kantavuutta ja kestävyyttä.
Biohiili -uutuus, joka ihmetyttää
Viimevuosina myyntiin on tullut biohiiltä ja erilaisia maaperän kasvukuntoa parantavia preparaatteja. Biohiilen maata parantavaan voimaan uskotaan laajasti, mutta erilaisten pieninä annoksia annettujen ihmeaineiden tehoa on vaikea todistaa.
Ne sisältävät yleensä hyviä pienorganismeja tai aineita, joiden avulla ”hyvikset” pääsevät kasvamaan maassa. Mykoritsoista on tutkittua tietoa, ja ne parantavat kasvua toimien symbioosissa viljelykasvien juuriston kanssa.
Biohiiltä valmistetaan puujätteistä ja myös erilaisista orgaanisista sivuvirroista hapettomassa tilassa kuumentamalla aineksia 300 – 700 asteen lämmössä. Käsittelyn aikana poistuu kaasuja, energiaa ja nesteitä. Jäljelle jää hyvin huokoinen kiinteä hiiliyhdiste.
Sen etu maanparannuksessa on, että se pystyy tarjoamaan ’kodin’ valtavalle määrälle pieneliöstöä, sitomaan painoonsa nähden moninkertaisesti vettä ja ravinteita. Maahan lisättynä se elävöittää ja tasapainottaa kasvualustaa. Biohiili sopii erinomaisesti sekä yksivuotisten että monivuotisten puutarhakasvien kasvatukseen.
