Hoiskosta Vimpelintien varresta lähtee kelkkareittiä pitkin yhdysreitti, Nestepolku, Paalijärven patikkareitille. Jo aiemmin Urpo Rintala on merkinnyt polun patikkareitille saakka sekä rakentanut useita ojanylityspaikkoja.
Nyt matkalla olevan Röklännevan voi ylittää kuivin tossuin, kun sen ylittää Rintalan tekemät pitkospuut. Vain muutaman pitkoslankun asennus on vielä kesken.
Ensimmäinen polun merkkitolppa on hieman Hoiskon Nesteeltä Vimpeliin päin ojan varressa. Alkupäähän Rintala vielä kaavailee samanlaista opastaulua kuin Paalijärven reitin varrelta löytyy.
Polun alku kulkee kelkkareittiä pitkin ja kääntyy hetken päästä vasempaan kohti Keltinevantietä. Tien päästä pihan poikki kulkemalla pääsee metsäpolulle, jonka jälkeen polku vie nevan poikki kohti metsää ja patikkareitin risteystä. Risteyksestä pohjoiseen pääsee Paalivuorelle, etelään suuntaamalla Ryssänmäelle.
Rintala kertoo, että ensimmäiset suunnitelmat polun tekemisestä on tehty, kun 20 vuotta sitten kaavailtiin Paalijärven reittiä ensimmäisen kerran. Nyt Paalijärven reitin toteuduttua Rintala toteutti suunnitelman.
Kaikki maanomistajat antoivat luvan polun tekemiseksi. Polulta ei ole tarvinnut kaataa puita, ja se kulkee hyvin luontaisesti monipuolisia maastoja pitkin. Tarvittaessa polkua raivataan. Sitä on pidetty auki myös talvella.
Viime kesänä lähes luonnontilainen Röklänneva oli niin märkä, että kumisaapaskin hörppäsi vettä. Pitkospuita ovat nyt kiitelleet maastopyöräilijätkin, jotka ovat Rintalan mukaan ottaneet reitistön hyvin käyttöönsä. Kuivasta kesästä huolimatta nevalla on nytkin ollut välillä märkää.
Rintala ei ole hankkinut avustuksia polun rakentamiseksi. Timo Rintala siirsi pitkopuulankut talvella nevalle, ja Risto Hoisko ja Tapani Hänninen veivät muita tarvikkeita nevan laidalle. Paalijärven reitin toimijat antoivat pitkospuulaudat, Japo ja Alajärven Sähkö puolestaan puhelintolpanpätkät. Muita tarvikkeita Rintala on hankkinut omalla kustannuksellaan.
Rintalan mukaan polulla toki liikkuu eläimiä kuten metsässä aina, mutta hänestä polulle lähtiessä ei eläimiä tarvitse pelätä. Metsäosuudet ovat melko lyhyet. Polun mitta Vimpelintieltä Paalijärven reitin risteykseen on noin kolme kilometriä. Rintalan haaveissa on saada polulle myös luontopolun tyyppistä, kuten linnunpönttöjä matkan varrelle.
Polkua ei saa kulkea moottoriajoneuvoilla. Rintala toivoo, että se säilyisi ihmisten rauhoittumispaikkana. Ylipäätään hän toivoo polulle runsasta käyttöä. – Paras kiitos on kun ihmiset käyttävät polkua, se on tehty käyttämistä varten, Rintala sanoo.
Hän lupaa, että hänen pihaansa saa tarvittaessa jättää auton. Rintalan talo on Keltinevantiellä ensimmäinen vasemmalla. Hän neuvoo jättämään auton kolmannen liittymän kohdalle grillikatoksen taakse.
Nestepolulta pääsee vaikka kiertämään renkaan seuraamalla patikkareittiä Paalijärven tielle saakka ja kävelemällä tietä pitkin takaisin. Talviaikaan voi kulkea polkua pitkin Paalijärvelle ja palata kelkkareittiä pitkin takaisin Hoiskoon.
Jaana Koivukoski
