Kesä 2018 oli poikkeuksellisen lämmin ja vähäsateinen, millä oli vaikutusta Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan jokien veden lämpötiloihin, vesimääriin, valuma-alueelta tulevan kuormituksen määrään ja toisaalta jätevesien laimentumiseen.
Kuivuuden takia vesistöjen virtaamat ovat pieniä niin luonnonvesistöissä kuin säännöstellyissä vesistöissä, eikä ennusteiden pohjalta ole odotettavissa nopeita muutoksia.
Veden happipitoisuudet olivat kesällä ajoittain alhaisia
Valuma-alueelta tuleva kuormitus jäi vähäsateisuuden vuoksi keskimääräistä selvästi vähäisemmäksi.
Vastaavasti veden ollessa vähissä asutuksen jätevesien ja muun pistemäisen kuormituksen merkitys korostui.
Suurten jokien, varsinkin Lapuanjoen ja Kyrönjoen, ravinnepitoisuudet olivat koko kesäkauden varsin alhaisia ja jokivesi suhteellisen kirkasta.
Suurimmista joista korkeimmat ravinnepitoisuudet olivat Närpiönjoessa ja pienimmät Lapväärtin-Isojoessa. Vastaavasti niissä, tyypillisesti varsin pienissä jokivesistöissä, joihin kohdistuu jätevesistä ja karjataloudesta tai turkistaloudesta peräisin olevaa kuormitusta, vesi oli sameaa ja ravinnepitoisuudet ajoittain hyvinkin korkeita.
Tämä näkyi paikoittain myös kohonneina bakteeripitoisuuksina.
Pohjavesivaikutteisten jokien, kuten Isojoen ja Lestijoen, vesi oli kesällä varsin kirkasta. Toisaalta turvevaltaisten latvavesien vesi oli vähäsateisuudesta huolimatta tummaa ja rautapitoista.
Lämpimän kesän ja vähäisen vesimäärän vuoksi myös veden happipitoisuudet olivat ajoittain jokivesille suhteellisen alhaisia.
Vähiten happea oli jätevesien ym. kuormittamissa ja veden vähäisyydestä kärsineissä pienehköissä joissa ja toisaalta suuremmissakin joissa, esimerkiksi Kyrönjoessa ja Lapuanjoessa jätevesipuhdistamoiden alapuolella hidasvirtauksisilla osuuksilla.
Happamuushaittoja ei kesällä ilmennyt. Toisaalta happamuusriski on happamien sulfaattimaiden vaikutuspiirissä pitkän kuivan ja lämpimän kauden seurauksena selvästi kasvanut.
Mikäli syksyllä tai myöhemmin saadaan runsaita sateita, on happamuushaittojen esiintymisen vaara rannikon jokivesistöissä suuri.
Vedenpinnat alhaalla niin vesistöissä kuin pohjavesivarannoissa
Lapuanjoella Kuortaneenjärven pinta on nyt 60 senttiä alempana kuin tähän aikaan vuodesta keskimäärin.
Pinta on nyt suunnilleen yhtä alhaalla kuin kevätalennuksen aikana.
Edelliskerran vedenpinta on syksyllä ollut näin alhaalla vuonna 1968.
Juoksutus on ollut lähellä säännöstelyluvan mukaista minimiä (1 m3/s) lähes koko kesän. Kuivuus alkoi heti kevättulvan jälkeen. Vedenpinta on nyt noin 2,3 metriä alempana kuin kevään tulvahuipun aikana.
Myös Hirvijärven tekojärvi on poikkeuksellisen alhaalla eli noin 90 senttiä alempana kuin keskimäärin syksyllä.
Hirvijärvi ei ole koskaan aiemmin ollut kesällä tai syksyllä näin alhaalla.
Lapuanjoen alaosalla Kepossa virtaama on noin 3,7 kuutiota sekunnissa (kevään tulvahuipun aikaan lähes 300 m3/s). Lappajärvi puolestaan on noin 30 senttiä ajankohdan keskimääräistä alempana.
Kyrönjoella Nikkolassa vedenpinta on suurin piirtein tasolla 35,50 m (N43), mikä on noin 4,5 metriä alempana kuin kevään tulvahuipun aikaan.
Virtaama on nyt vajaa kymmenes kevään tulvahuipun virtaamasta. Kyrönjoen alaosalla Skatilassa virtaama on sateen jäljiltä noin yhdeksän kuutiota sekunnissa, kun se kevään tulvahuipun aikaan oli noin 350 kuutiota sekunnissa.
Myös pohjavesivarannoissa kuivuus on havaittavissa.
Pohjaveden korkeus toimialueellamme on pääosin edelleen alle keskimääräisen.
Poikkeama on suurin pienissä pohjavesimuodostumissa. Maantieteellisesti tarkasteltuna pohjaveden korkeus on paljon alle keskimääräisen Lapuanjoen vesistöalueella Kauhavan-Lapuan-Kuortaneen-Alavuden alueella sekä Jalasjärvellä.
Kuivuneita talousvesikaivoja on ainakin Alavuden seudulla. Ainoastaan paikoin Keski-Pohjanmaalla pohjaveden korkeus on keskimääräisellä tasolla.
