Jukka Stolt vammautui samalla tavalla, kuin noin 20 prosenttia muistakin maamme aivovammautuneista, eli auto-onnettomuudessa.
Onnettomuuspaikka oli sen sijaan hieman tavallista eksoottisempi, sillä hän joutui kohtalokkaaseen kolariinsa Intiassa.
Jukka Stolt kertoo, että vuonna 2006 hän asui omakotitalossa rajanaapurinaan Intiasta kotoisin oleva mies.
-Hän aina houkutteli, että lähdetään käymään Intiassa. Lopulta matkamme toteutuikin. Delhiin saavuttuamme mietimme, jatkammeko matkaa vai jäämmekö sinne yöksi. Päätimme, että lähdemme heti liikkeelle.
Päivä oli 4.9.2006. Stolt kuvailee, että vaikka liikenne oli suomalaisen silmin hieman kaoottista, oli heidän ajamansa moottoritie ainakin sikäläisen mittapuun mukaan hyvä.
-Tällä matkalla kävi niin, että yhtäkkiä eteemme tuli bussi sieltä, mistä se ei olisi saanut tulla. Sen seurauksena ajoimme ikään kuin seinään ja loukkaannuimme jokainen.
– Intialaisen ystäväni puhelin oli soinut onnettomuuspaikalla ja siihen oli vastannut paikallinen mies. Soittaja oli ystäväni vaimo. Tämän puhelun myötä Suomeen ensimmäisenä välittyneen viestin mukaan me olimme kaikki kuolleita.
– Ymmärrän onnettomuuspaikalla puhelimeen vastanneen väärinkäsityksen, sillä kuuleman mukaan toden totta näytimme kaikki menehtyneiltä.
Stoltin vanhempi tytär on lääkäri, joten hän ryhtyi puuhaamaan isänsä siirtoa kotimaahan.
– Pitkään siinä meni. Olin Intiassa koomassa ja ainakin kolmessa eri sairaalassa. Aikani Intiassa perustuu muiden kertomaan, sillä tapahtumat siellä ovat pyyhkiytyneet muististani.
– Suomessa minulla diagnosoitiin erittäin vaikea aivovamma, selkäydinvamma ja solisluut, rintalasta, melkein kaikki kylkiluut sekä vasemman kädet luut olivat murskana ja murtuneet kylkiluut olivat puhkoneet keuhkot.
Kun Stolt saatiin Suomeen, totesivat lääkärit, että mitään mahdollisuuksia miehen pelastamiseksi ei ole.
– Kuolemantuomion saaneeksi jaksan siis tänä päivänä melko hyvin! Minulla oli neljä vahvaa motivaatiota taistella takaisin elämään: kolme lastani ja Maatu-koirani. Toipumistani pidetäänkin jonkinlaisena ihmeenä.
Kun yrittäjänä työskennelleen miehen oli luovuttava aivovamman jälkitilan tuomien haasteiden vuoksi työelämästä, on hän löytänyt palkkatyön sijaan iloa elämään paitsi perheestään myös liikunnasta ja hyväntekeväisyystyöstä.
Hän on järjestänyt muun muassa hyväntekeväisyystempauksen ”Saaristen koulun piha”, jossa hän juoksi puolimaratonin lapsia työntäen.
Tempauksen tavoitteena oli muokata erityislapsille suunnatun koulun piha heille soveliaaksi. Nyt lapsilla onkin uusi, kelvollinen leikkipaikka. Hän on myös ollut mukana järjestämässä ikäihmisille tapahtuman, jossa kerrottiin muun muassa aivovamman vaikutuksesta aisteihin.
Iloa elämään tuovat myös juoksu- ja kuntosaliharrastukset sekä aivovammatietoisuuden edistäminen.
Aivovammaviikko tuo vammaa tutuksi
Aivovammaviikkoa on vietetty vuodesta 2004 saakka vuosittain viikolla 46.
Aivovammaviikko on Aivovammaliitto ry:n järjestämä teemaviikko, jonka tarkoituksena on lisätä aivovammatietoisuutta, tehdä aivovammatyötä näkyväksi sekä kumota väärää tietoa ja hälventää epäluuloja.
Tänä vuonna teemaviikolla muistutetaan erityisesti, että elämässä voi olla iloa myös aivovamman jälkeen.
Aivovammasta
Aivovamma on tapaturman aiheuttama aivokudoksen vaurio, joka syntyy päähän kohdistuvasta iskusta tai liike-energiasta. Aivovamman eli tapaturmaisen aivovaurion saa Suomessa vuosittain arviolta 15000−20000 ihmistä ja sen jälkitilan oireita on noin 100000 henkilöllä.
Jälkitilalla tarkoitetaan tapaturman välittömien vaikutusten paranemisen jälkeen ilmeneviä pitkäaikaisia tai pysyviä muutoksia.
Erittäin lievän aivovamman, eli kansanomaisesti aivotärähdyksen, saaneista valtaosa toipuu oireettomaksi. Mitä vakavammasta vammasta on kyse, sitä todennäköisemmin siitä jää pysyviä oireita.
Aivovammoja syntyy eniten putoamisten ja kaatumisten seurauksena (60 %), liikenneonnettomuuksissa (20 %), pahoinpitelyissä (5-10 %) sekä urheiluun liittyvissä tapaturmissa (2–9 %). Erityisiin riskiryhmiin kuuluvat 18–25 –vuotiaat miehet ja yli 70-vuotiaat henkilöt.
Tyypillisimpiä jälkitilan oireita ovat erittäin voimakas väsymys, muistihäiriöt, aloitekyvyttömyys, luonteen muutokset, toiminnan ja ajattelun hidastuminen ja jumittuminen, sanojen löytämisen vaikeus ja haasteet ymmärtää sanatonta viestintää, ajattelun muuttuminen konkreettiseksi sekä erilaiset fyysiset vaikeudet kuten jatkuva päänsärky, kaksoiskuvat ja epilepsia.
