Joulu on ilon juhla. Sen huomaa varsinkin lasten katseista, lausahduksista ja touhuista joulua edeltävänä aikana. Ja mitä enemmän ikää tulee, sitä tärkeämmältä tuntuu joulun valmistaminen lapselle.
Lapsen ilo palkitsee: se tarttuu muihin joulun odottajiin. Jo siinä on joululahjaa kerrakseen.
Evankeliumin mukaan ilo oli keskeisessä asemassa ensimmäisestä joulusta alkaen. Enkelin viesti paimenille oli vastakohta heidän mielensä vallanneelle pelolle. ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman”, enkeli julisti öisellä kedolla.
Ja jotta asian ymmärtäminen ei olisi jäänyt pelonsekaisen kuulemisen varaan, enkeli toisti sanoman ytimen: minä ilmoitan ”suuren ilon koko kansalle”.
* * *
Uskontoa siirretään suomalaisessa yhteiskunnassa koko ajan sivummalle, marginaaliin. Ikään kuin uskonnosta vaikeneminen tekisi olomme helpommaksi ja paremmaksi.
Hengellisen vakaumuksen myönteistä merkitystä ja vaikutusta elämään ei pidä kuitenkaan aliarvioida. Se on monelle koko elämää kannatteleva voima ja turva. Se tuo myös iloa.
Kristinuskolla on jouluna pienen lapsen kasvot. Hän oli monien odottama ja toivoma. Hänen kohtaamisensa synnytti kiitollisen mielen ja ilon. Niin on yhä vieläkin. Lapsi on suuri ilo.
* * *
Jouluilo on lähtökohtaisesti lahja. Sen saa jokainen, koko kansa, odottamatta ja yllättäen, kuten paimenet kedolla ja pimeässä.
Ilon aiheena on maailman Vapahtajan syntymä. Marian poika on Kristus, Herra. Hän on meille ilon lapsi.
Joulun ilo on myös tehtävä. Kun tahtoo hyvää toiselle ja tekee siitä käytännössä totta, jakaa iloa eteenpäin. Monet ovat jälleen tänä jouluna muistaneet avun tarpeessa olevia, esimerkiksi lapsiperheitä.
Näyttää siltä, että omasta luopuessaan saa tilalle jotain suurta ja enemmän.
Sinäkin ehdit vielä liittyä ilon tuojien joukkoon.
Lapuan hiippakunnan piispa Simo Peura
