Istun Jokioisissa kirjailija Heikki Luoman kotona, jykevän hirsitalon yläkerrassa.
Tässä työhuoneessa on syntynyt useita tunnettuja tv-sarjoja, Vain muutaman huijarin tähden, Pirunpelto ja Korpelan kujanjuoksu, vain muutamia mainitakseni.
Talo sijaitsee männikkömetsässä, kauniin järven läheisyydessä. Vähän niin kuin kotipitäjässä Kyyjärvellä, Mäntyperällä, jossa Heikki vietti lapsuutensa ja nuoruutensa.
– Aloin ymmärtää itseäni paremmin sen jälkeen, kun otin enemmän selkoa sukujuuristani, Heikki kertoo. – Äidin juuret olivat Karjalassa, Valkjärven pitäjässä. Isä taas oli syntynyt Yhdysvalloissa, mutta sukujuuret olivat vahvasti Etelä-Pohjanmaalla, Ylihärmässä.
Heikki kertookin että hänen luonteessaan kiistelevät toisistaan eteläpohjalaisuus ja karjalaisuus. – Ehkä oon kuitenkin kaikkein eniten karjalainen.
Sota-aika oli vielä aika lähellä 50-luvulla ja äidin evakkous piti sen mielessä. – Äitini kertoi niin paljon niistä ajoista. Elämästä Karjalassa ja sitten evakkoon lähdöstä ja siitä varsinaisesta evakkomatkasta täpötäydessä junassa.
Heikki vajoaa muistoihin. – Olin pikkupoika ja Kyyjärvellä järjestettiin kruunuhäät. Pääsin sinne lavalle katsomaan ja näin sitä tanssimeininkiä ja kuuntelin musiikkia. Sen aikaisissa iskelmissä oli vahvasti tunteet mukana.
– Suosikkejani olivat, kuten monen muunkin, Laila Kinnunen, Olavi Virta, Annikki Tähti ja Tapio Rautavaara.
Heikin uusin näytelmä Muistojen ilta kertookin 1950-luvusta, sekä sanoin että sävelin. – Halusin kirjoittaa enemmän siitä, miten palasista kootaan uutta tulevaisuutta.
– Sodan arvet unohtuivat pikkuhiljaa ja elämä jatkui- sen oli pakko jatkua. Se ihmisten elämänusko puhutteli minua ja puhuttelee edelleen. Halusin lisätä näytelmääni paljon myös sen ajan musiikkia, musiikki kertoo joskus paljon enemmän kuin sanotut sanat.
Muistojen ilta saa ensi-iltansa Karstulassa Vastingin nuorisoseuralla lauantaina 30.maaliskuuta kello 18. Musiikkinäytelmän esittää Viihdytysryhmä Vartiossa.
Kirjailija puhkuu intoa ja suunnittelee jo uutta näytelmäkäsikirjoitusta. – Olen saanut runsaasti palautetta lukijoilta ja tv-sarjojeni katsojilta, mutta voimakkaimmat elämykseni olen kokenut kesäteattereiden katsomossa, omien näytelmieni esityksissä.
– Sen aidompaa palautetta ei voi saada missään muualla, kun näkee ja kuulee miten esitys koskettaa tai naurattaa katsojia. On uskomattoman hieno tunne, kun oman mielikuvitukseni synnyttämät ihmiset alkavat elää näyttelijöiden tekemissä hahmoissa.
– On myös tavattoman palkitsevaa kirjoittaa rooleja tutuille näyttelijöille, kuten nyt Muistojen ilta näytelmässä.
Kirjoittamisen viehätys ei ole kadonnut ja uudet haasteet odottavat jo tätä tunnettua kynäseppää.
Tarja Kultavuori
