Alajärven kirjastossa avautui maanantaina taidenäyttely, joka esittelee Alahärmästä lähtöisin olevan, mihinkään oikein asettumatta maata ristiin rastiin kierrelleen dekkarikirjailija Heleena Lönnrothin toista osaamisalaa.
Heleena onkin vivahteikas persoona. Nyt 72 -vuotiaana hän keskittyy täysillä taiteeseensa, niin kirjoittamiseen kuin maalaamiseen, mutta takanaan hänellä on vakuuttava ura niin johtaen kirjastoja eri puolilla maata, Kuntaliitossa kuin Kymenlaakson ammattikorkeakoulussakin projektipäällikkönä yrityspalveluosastolla.
Heleena oli lapsena ”kympin tyttö”, joka halusi opiskella sisustusarkkitehdiksi. Piirtäminen sujui helposti, mutta isä ei innostunut tytön urasuunnitelmista.
Eero Nelimarkan vaimo oli kotoisin Alahärmästä, Heleenan lapsuudenkodin naapurustosta. Tämä antoi rohkeutta astella taiteilijan puheille näyttämään osaamistaan.
Nelimarkka oli tutustunut Heleenan töihin ja neuvonut tätä lähtemään Alajärvelle, jossa Nelimarkka häntä opettaisi.
Jälleen unelmat kaatuivat vanhempien vastustukseen. Eleena oli nimittäin tuolloin seurustellut jo pitkään Kurejoella opiskelemassa olevan pojan kanssa ja perhe ei halunnut lähettää tytärtään samalle paikkakunnalle tämän nuoren miehen kanssa – mitä lie olisi tapahtunut!
Heleena haki opiskelemaan yliopistoon kotimaista kirjallisuutta, joka oli nuoresta naisesta pitkästyttävää muuten, paitsi kansanrunouden tutkimus oli kiintoisaa mainion opettajan vuoksi. Aikanaan Heleena valmistui filosofian maisteriksi tietäen, ettei opettajaksi ainakaan halua.
Niinpä tie vei lisäopintoihin kirjastotutkintoa suorittamaan, jotta työ kirjastonjohtajana mahdollistui.
Heleenalla on aina ollut vaikeuksia pysyä paikallaan, muutos on hänelle mieluisin olotila. Hän onkin asunut ja työskennellyt lukuisissa paikoissa Kotkasta Utsjoelle, mutta tärkeimmät seudut ovat olleet aina Pohjanmaa ja Kymenlaakso.
Matkalle on mahtunut monenlaisia mutkia: on koettu 90 -luvun suurlama samaan aikaan kun rakenteilla oli puolison kanssa koulutus- ja retriittikeskus Utsjoelle.
Kun pankki sulki rahahanat, elettiin silloin kesä teltassa lasten kanssa. On aloitettu dekkarikirjailijan ura Kaustisilla ollessa – joka oli Heleenan mukaan irrationaalisin paikka, missä hän on koskaan asunut!
Virkanaisen työn rinnalla Heleena on 30 vuotta kirjoittanut ja saman verran kuin vuosia, on miltei kirjojakin. Myös maalaaminen on ollut mukana milloin vahvemmin, milloin vähemmän.
Sen verran kuitenkin kirjoittamista vähemmän, että siinä missä kirjoittaminen on työtä, maalaamisesta saa edelleen nautinnon. Se myös tarjoaa oivan keinon palautua kirjoitustyöstä.
Heleenan töissä värit ovat se juttu, ja tyyliä voisi luonnehtia väriekspressionismiksi. Oppia maalaamiseen hän on vuosikymmenten varrella hakenut niin Vapaasta taidekoulusta Helsingistä kuin Pietarin taideakatemiastakin.
Maalaustaiteessa tajuntaa laajentavaksi kokemukseksi hän nostaa tekemänsä matkan ”Grande Tourin” Yhdysvaltoihin ja sen taidekokoelmiin sekä gallerioihin.
”Entä jos” on kysymys, joka väistämättä nousee huulille tämän taiteellisesti monilahjakkaan naisen seurassa? Entä jos hän olisikin mennyt nuorena Nelimarkan oppiin? Entä jos taidekoulun ovet olisivat avautuneet? Entä jos maalaamisesta olisikin tullut se ura, kirjoittamisen ja viran sijasta?
– En usko että olisin voinut tyytyä pelkästään maalaamiseen, kirjoittaminen on aina ollut minulle niin tärkeää, Heleena pohtii. – Jos olisin ihan oikeasti halunnut, jos se olisi ollut minulle henki ja elämä, niin olisinhan minä tätä alkanut tehdä.
Heleena Lönnrothin Genius Loci – Paikan henki! näyttelyn upeisiin öljyväritöihin on vangittu henki monesta olevasta ja olleesta paikasta ja sen ihmisistä, monet niistä Pohjanmaalta, osa Lapista. Näyttely on esillä Alajärven kirjastossa maaliskuun loppuun saakka. Näyttelyn
