Ensimmäiset havainnot ruskomäntypistiäisten syömistä männyn neulasista on tehty toukokuun lopussa Kälviällä Keski-Pohjanmaalla, Kortjärvellä Pohjanmaalla sekä Kauhajoella Etelä-Pohjanmaalla. Ruskomäntypistiäiset aiheuttavat männyille kasvutappioita. Ruskomäntypistiäisen vaivaamissa männiköissä tulisi välttää hakkuita ja taimikonhoitotöitä.
Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla sekä Pohjois-Satakunnassa esiintyi suhteellisen voimakasta ruskomäntypistiäisen syöntiä jo viime kesänä. Yleensä ruskomäntypistiäiset syövät männyn neulasia noin 2–3 vuotta samalla paikalla, kunnes niiden kanta romahtaa esimerkiksi loisten ja virustautien seurauksena. Tänä kesänä on odotettavissa ruskomäntypistiäisten neulasten syöntiä samoilla alueilla kuin viime vuonna.
Ruskomäntypistiäisellä on paikallisia joukkoesiintymiä noin 5–6 vuoden välein ja laajoja joukkoesiintymiä 20–30 vuoden välein, jolloin syöntiala saattaa olla jopa 200 000 hehtaaria. Laajat joukkoesiintymät kehittyvät yleensä kuivien ja kuumien kesien aikana. Laajat tuhot keskittyvät yleensä karuhkojen mäntykankaiden puhtaisiin männiköihin.
Ruskomäntypistiäinen syö edellisvuosien männyn neulasia
Ruskomäntypistiäinen syö edellisvuosien männyn neulasia kesäkuusta heinäkuun puoliväliin saakka. Heinäkuussa ja elokuun alussa täysikasvuiset toukat pudottautuvat maahan ja kutovat ympärilleen kotelokopan. Uudet pistiäisaikuiset munivat elo-syyskuussa neulasiin, josta munitut toukat aloittavat syönnin touko-kesäkuun vaihteessa. Pistiäisaikuisten elinikä on enimmillään vain parisen viikkoa.
Ruskomäntypistiäinen jättää uudet neulaset lähes kokonaan syömättä, mistä johtuen puut toipuvat yleensä hyvin syönnistä. Metsänomistajalla ei ole syytä suureen huoleen. Huolimatta voimakkaasti syödystä neulasmassasta puuston kasvutappio jää noin 20 prosenttiin 5 vuoden aikana. Pahastikin syödyissä metsiköissä keskimäärin vain 4 prosenttia puustosta kuolee. Kuolleisuuden syynä ovat usein seurannaistuhot, kuten esimerkiksi ytimennävertäjät voivat tappaa ruskomäntypistiäisten heikentämiä puita.
Mäntyjen kuolleisuuden vähentämiseksi olisi erittäin tärkeää toteuttaa männiköiden harvennus- ja päätehakkuut sekä taimikonhoitotyöt vasta ruskomäntypistiäisten joukkoesiintymän jälkeen. Tällöin ruskomäntypistiäisen syöntipaine kohdistuu vähäisempänä yksittäiseen puuhun ja tasaisemmin suurempaan määrään puustoa. Mikäli syönnin kohteena olevassa metsässä tehdään avohakkuu, on todennäköistä, että tuholaiset siirtyvät ympäröivään männikköön.
Ruskomäntypistiäistä voidaan torjua biologisesti lentolevityksenä monisärmiöviruksella, kuten tehtiin muun muassa 2000-luvun alkupuolella Varsinais-Suomessa Lokalahdella. Biologista torjuntaa ei yleensä katsota tarpeelliseksi ja korkeiden kustannusten takia sitä ei juurikaan tehdä. Luonnon oma biologinen torjunta, eli loiset ja virukset lopettavat joukkoesiintymät muutamassa vuodessa.
Ruskomäntypistiäisen toukat syömässä männyn neulasia. Kuva: Timo Silver
