Vaikka pesäpallosarjat ovatkin juhannustauolla, ei pesis pääse ainakaan Vimpelissä unohtumaan. Saarikentälle kokoontui 29 pelaajaa ja nelisenkymmentä katsojaa leppoisissa merkeissä pelattuun juhannusaaton matsiin, jossa nähtiin viekkaita lyöntejä, hienoja koppeja ja kuumuuden kolmospesälle väsähdyttämiä pelaajia sekä kuultiin nauruhermoja kutkuttanutta kommentointia ja kannustusta.
Juhannusaaton peli ei ole ainutlaatuinen tapahtuma pesäpallopääkaupungiksi julistautuneessa Vimpelissä. Tämänvuotisen peli-idean isä Stephan Joohs kertoo, että porukalla on käyty lyömässä palloa ja parina juhannuksena myös pelaamassa Rantakylän kentällä.
– Ajattelin laittaa asiasta tietoa Facebookin Vimpeli-ryhmään, kun kaikki jäsenet ovat enemmän tai vähemmän pesäpallohenkistä. Perusideana on, että kaikilla on hauskaa – pelaajaan ja osaamiseen katsomatta.
Lukkari vaihtui
Seinäjoella asuva Teemu Laitila oli lupautunut lukkariksi, vaikka hän viihtyi noin 12 vuotta kestäneellä peliurallaan parhaiten polttolinjassa ja kopparina. Hänen sisäpeliroolinsa oli vaihtaja.
– Kupperi tippuu edelleen väliin, kun käsketään.
Laitilan lukkarinpesti joutui katkolle jo joukkueensa ensimmäisessä ulkovuorossa, kun hän oli tarjonnut tarpeeksi monta väärää, joilla vastustajan juoksutili pääsi karttumaan. Laitilaa lukkarin vaativassa tehtävässä seurasi Joona Himmelä.
Kaikki mailan varressa
Saarikentällä pelattuun juhannusmatsiin vetoapua saatiin Vimpelin Vedolta, joka lainasi pelipaidat ja numerot ja lahjoitti palkinnotkin. Räpylöitä saatiin myös lainaksi. Joukkueet muodostettiin jakamalla porukka neljään osaan: ykköset ja kakkoset vastaan kolmoset ja neloset. Kaikki saivat lyödä kertaalleen yhdessä sisävuorossa. Sääntöjä oli lainattu F-ikäisiltä.
Stephan Joohsin ohjeistus oli, nyt pelataan höntsäpalloa, kovia ei saa lyödä ja että etukenttäpelaajilla on kypärät. Joukkueiden nimistä ei pelin alussa päästy yksimielisyyteen.
Hymyssä suin
Vimpelissä ollaan tunnetusti pesiksen ytimessä ja katsomossa riittää asiantuntevaa väkeä ja hyviä neuvoja. Saarikentällä pelatussa juhannuspelissä oli suurin asiantuntemus siirtynyt kentälle ja kaarelle ja kommentit sen mukaisia, mutta hymyssä suin esitettyjä. Ottelun tarkoituksena olikin, että kaikilla on hauskaa ja kotiin tai mökille lähdetään hymyssä suin. Joukkueiden kaaripeliä ei ainakaan voinut moittia, sillä ääntä ja neuvoja riitti vaikka kahden koitoksen tarpeiksi. Harvoin tulee kuultua yhtä paljon naurua pesispelissä kuin juhannusaattona.
Ottelun avausjuoksun toi Karoliina Joohs. Joukkue teki avausvuorossa kuusi juoksua. Kolmostilanteita tahkottiin tasaisesti, mutta kaikkia mahdollisuuksia ei käytetty hyväksi. Kun kohdalle osui hyvä lyönti, kuului kotipesästä ohje kärkietenijälle:
– Tule, tule!
Kolmospesältä kuulunut vastaus oli tyhjentävä:
– En mä jaksa!
Lopulta kuitenkin etenijä saatiin kotipesän piiriin.
Tasapeli tuli
Ensimmäisen tasoittavan alkuun saatiin heti pari juoksua vapaataipaleella. Hienoille kopeille hurrattiin ja kotipesään syöksynyt etenijä sai kovat aplodit. Avausjakson tasoittavassa vuorossa nähtiin kolmospesälle istahtanut etenijä sekä nopeita jalkoja. Väki viihtyi sekä kentällä että katsomossa. Ottelun tuomarina toimi Eeli Kivinen.
Ottelussa nähtiin monta taidokasta suoritusta, joukossa esimerkiksi Seinäjoella asuvan, vimpeliläislähtöisen Vesa Pakkalan haitarinäpyn yritys.
Hän kertoo käyneensä Saarikentällä pelaamassa jokunen vuosi takaperin yhdessä Tampereelta tulleen porukan kanssa, vimpeliläisiä vastaan.
Naiset pärjäsivät pelissä siinä missä miehetkin. Naispelaajat kunnostautuivat etenkin etenijän roolissa.
Ottelu päättyi jaksovoitoin 1–1 ja kotiutuslyöntikisakin meni tasan. Joukkueiden ykköspalkinnot annettiin Teemu Laitilalle ja J.-P. Virtalalle ja kakkospalkinnot Minna-Marja Katajalle ja Karoliina Joohsille.
Virpi Poikelin
