Alajärven keskustasta, Hoiskontien ja Kartanontien risteyksestä, löytyy ”juuri sellainen puutarha, kuin mummolassa kuuluukin olla”.
Tämän luonnehdinnan sanoi aikanaan Maire ja Antti Lehtosen lapsenlapsi, eikä tainnut väärässä olla.
Punainen tupa ja perunamaa, mutta myös koko kesäkauden kukkiva perinnepuutarha on niin kaunis, että ohikulkijatkin pysähtyvät usein katselemaan ja aistimaan pienen osan siitä lumosta, joka pihapiirissä vallitsee.
Maire ja Antti perustivat kotinsa paikalle 53 vuotta sitten. Talo on Antin kotitalo ja jo tuolloin, vuonna 1966, siinä oli kaunis puutarha. Toki puutarha oli pieni tähän päivään verrattuna, mutta kukat kukkivat jo silloin.
– Pihasta niitettiin silloin vielä heinä sioille, olihan tässä siitossikala ja lehmiä aina 70 -luvun puoliväliin saakka, Lehtoset muistelevat.
Puutarhaa hoidettiin muiden töiden ohessa, mutta pari vuosikymmentä sitten ja viimeistään Mairen jäätyä eläkkeelle puutarhassa alkoi kulua yhä enemmän aikaa. Työksi Lehtoset eivät pihamaalla tehtyjä askareita laske, koska se on molemmille yhtä mieluisaa.
Pihan askareissa vietetyt lukemattomat tunnit myös näkyvät. Suuri osa puutarhan kukista on edelleen samoja, kuin yli 50 vuotta sitten.
Esimerkiksi samat pionit, ruskoliljat, esikot, syysleimukukat, kullerot ja vuohenjuuret ovat kukkineet pihassa vuosikymmeniä.
Pihan kukkamaat kukkivat läpi kesän. Valtaosin kukkijat ovat monivuotisia, sillä kesäkukkia pihalla on vain vähän, nekin aina edellisvuoden kukkien siemenistä itse kasvatettuja. Kukkaloistoa kesään luovat myös erilaiset unikot ja runsaasti kukkivat ruusut.
Vaikka kukkamaita riittää, ei pihapiiriä ole kuitenkaan sullottu liian täyteen. Siellä on tilaa hengittää ja rauhoittua.
Siellä myös riittää nurmikonleikkuuta, joka on Antin vastuualuetta siinä, missä kukkaset ovat Mairen. Vesi puutarhanhoitoon tulee järvestä, joten kuivanakaan kesänä ei kastelun määrää tarvitse säännöstellä.
Pihapiiri vaikuttaa valmiilta, mutta harrastuksestaan nauttivat Lehtoset suunnittelevat työn touhussa aina myös uutta. Nyt pohdinnan alla ovat olleet ketokukat, joita jo pienellä alalla kukkiikin.
Yleensäkin luonnonkukille pihalla riittää aina tilaa, sillä esimerkiksi kissankellojen saavuttua pihaan, sen paikka jätettiin heti rauhaan.
Puutarhansa kruunuksi, kukiksi joiden runsas kukinta herättää hoitajissaan suurinta iloa, Lehtoset nimeävät oitis pionit.
Niiden kukinta ei yleensä kestä kauaa, mutta sen hetken se on sitäkin loisteliaampi. Pionin kukkiessa varmasti myös aina muistaa miksi puutarhaa on niin ihana hoitaa – Jumalan kunniaksi!
Kukkaloiston keskellä puutarhasta löytyy punaisen tuvan kupeesta myös pieni perunamaa, niin kaunis halkopino että siitä ei kukaan hanno puita pesään kantaa, marjapensaita ja pieni mansikkamaa. Myös omenapuut kiittävät ahkeria hoitajia sadollaan. Kurkkiipa lumiukkokin kulkijaa paikaltaan!
”Juuri sellainen puutarha, kuin mummolassa kuuluukin olla” ajatukseen on helppo yhtyä.
Tuula Jokiaho
