1850-luvulla aloitetulla kalkinpoltolla on pitkät perinteet Vimpelin Hallapurolla. Lauantaina valettiin uusi lenkki historian ketjuun, kun Esko Mäkelän mailla sijaitseva kalkkiuuni sytytettiin.
Tapahtumaa oli seuraamassa sankka joukko paikkakuntalaisia. Noin viikon kuluttua päättyvän polttamisen tuloksena on odotettavissa noin 65000 kiloa poltettua kalkkia.
Esko Mäkelä kertoo olleensa kiinnostunut kalkinpoltosta. Hänen appensa, 11 vuotta sitten edesmennyt Paavo Hallapuro oli sekä kalkin- että tervanpolton taitaja. Nämä taidot Hallapuro opetti Mäkelälle kädestä pitäen.
– Silloin kun appi-Paavo oli kunnossa, tuli Vimpelin Mieslaulajien riskejä miehiä kutomaan eli täyttämään kalkkiuunia Nordkalkilta lahjoituksena saaduilla kalkkikivillä. Paavo neuvoi, miten kiviä tulee laittaa uuniin. Paavon kädenjälki on edelleen näkyvissä, kertoo Esko Mäkelä.
Edellisen kerran Hallapurolla poltettiin kalkkiuuni vuonna 1992 järjestettyjen Kotiseutupäivien aikaan. Lauantaina kalkkiuunin sytyttämistilaisuuteen saatiin tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kososen tervehdys, jonka luki Hannu Takala.
Katoavaa perinnettä
Hallapuron suunnalla ryhdyttiin valmistelemaan kalkinpolttoa, koska sitä kohtaan virisi mielenkiintoa Etelä-Suomen suunnalta. Esko Mäkelä tuli puolisonsa Anjan kanssa siihen tulokseen, että jos uunia ei polteta tänä kesänä, jää se Mäkelöiden osalta polttamatta.
Huhtikuussa päätettiin, että uuni poltetaan syksyllä, jos kaikki järjestelyt menevät kunnolla. Kalkkiuunin etumuuri muurattiin pari viikkoa sitten. Muuraamiseen käytettiin 550 kiloa kalkkilaastia. Muurin tarkoituksena on pitää lieskat uunin sisällä koko viikon kestävän polton ajan.
Kalkkiuunin arina on neljä metriä pitkä. Polton aikana uuniin syötetään kuivaa koivua noin 200 kuutiota. Lisäksi Mäkelä hankki Vimpelin Koskelasta kaksi vanhaa hirsilatoa poltettavaksi. Markku Lehtola seuraa ja kuvaa kalkkiuuninpolton eri työvaiheet. Vimpeli-Seura tekee kalkkiuuninpoltosta dokumentin jälkipolvia varten.
Kalkkimaalin sideaineeksi
Kalkkiuunin polttoa tehdään ja seurataan jatkuvasti. Esko Mäkelä kertoo, että kalkinpolttoon on valjastettu miehiä, jotka toimivat polttajina kahdeksan tunnin vuoroissa. Puuta pitää lisätä uuniin jatkuvalla syötöllä. Kalkinpoltto lopetetaan, kun lämpö on siirtynyt uunin perälle ja kalkki on kypsää uunin perälläkin.
Hallapurolla poltettavan kalkin annetaan rauhoittua parin vuorokauden ajan, jonka jälkeen kalkki lastataan kaivinkoneella rekan kyytiin ja viedään Vihdin Nummelaan sammutettavaksi. Kalkki säilytetään vähintään vuoden ajan lämpöeristetyssä haudassa.
Poltettu ja märkäsammutettu kalkki käytetään myöhemmin kalkkimaalin sideaineena, johon lisätään maapigmentit, joilla saadaan aikaan maalin sävy. Kalkkimaalilla maalataan esimerkiksi arvorakennusten kiviainespintoja.
– Kalkkimaalista tekee erikoiseksi sen hengittävyys: puhutaan vesihöyryn läpäisyvyydestä. Kalkkimaali on pitkäkestoinen maali eikä se vaurioita rappauksia ja seinän rakenteita, kertoo Mauri Kallio Etelä-Suomen Julkisivupalvelu Oy:stä.
Vuonna 1992 kalkkiuunin poltossa mukana ollut ja kalkkihaudat Nummelassa omistava Jani Lepistö sanoo keskustelleensa Esko Mäkelän kanssa jo seuraavasta projektista.
– Eskon pitää alkaa polttaa tervaa, että päästään Suomen tervaamaan kirkkojen paanukatot.
Virpi Poikelin
