Olimme mieheni kanssa vaikuttavalla matkalla Puolan Auschwitzin ja Birkenaun muistopaikoilla, missä toisen maailmansodan aikana (v.1939-1945) tapettiin noin 1,3 miljoonaa juutalaista ja pienempi määrä muita vähemmistöryhmiä ja natsi-ideologian vastustajia.
Lapsia sinne tuotiin noin 230000, joista lähes kaikki kuolivat leirillä. Alue on suurin holokaustiin eli juutalaisten kansanmurhaan liittynyt leiri ja ainoa, joka on säilynyt pitkälle alkuperäisessä asussaan. Alueet ovat kooltaan yhteensä 190 hehtaaria.
Saksan kansallissosialistien ideologian taustalla oli viha demokratiaa, kommunismia ja juutalaisia kohtaan sekä käsitys ylemmyydestä muihin kansoihin nähden.
Laajentamispolitiikan taustalla ei ollut vain pyrkimys muun maailman hallitsemiseen vaan myös suunnitelma natsien rotuopin mukaisista muutoksista.
Rotuopin mukaan ’parempien’ kansojen oikeus on päättää ’huonompien’ kansojen kohtalosta. Keinoina olivat ’kelvollisten ihmisten’ saksalaistaminen, syntyvyyden vähentäminen, kuolleisuuden nopeuttaminen ja suoranainen fyysinen tuhoaminen.
Valtaosa leireille tuoduista juutalaisista surmattiin kaasukammioissa heti sen jälkeen, kun SS-lääkärit olivat todenneet lapset, sairaat, vammaiset, vanhukset ja raskaana olevat naiset työhön kelpaamattomiksi.
Loput, noin 20 prosenttia, kirjattiin vangeiksi, tatuoitiin numeroilla ja pakotettiin kovaan orjatyöhön. Työ tapahtui myös leirin ulkopuolella pelloilla ja tehtaissa.
Ennen pimeän tuloa he palasivat leiriin raahaten mukanaan kuolleiden tai surmattujen tovereidensa ruumiit.
Päivän ruoka-annos oli kaikilla vain lautasellinen vetistä litkua ja yksi leipäpala. Jos jossain sattui kasvamaan vähänkään nurmea, syötiin sekin heti. Monet kuolivatkin nälkään, sairauksiin ja kovaan työntekoon. Ihmisiä myös ruoskittiin, hirtettiin, kidutettiin, ammuttiin ja myrkytettiin.
Aina kun joku työvanki karkasi, joutui kymmenen vankia sattumanvaraisesti näännytyskuolemaan kylmään selliin, johon ei annettu ruokaa eikä juomaa. Siellä kuolema kohtasi heitä 2-3 viikossa.
Oli todella järkyttävää nähdä paikan päällä kaikki nuo kaasukammiot, krematoriot ja parakit alkuperäisinä.
Saimme nähdä ja kuvatakin paljon vangeille kuulunutta omaisuutta, joista toki arvokkaimmat oli heti eroteltu ja lähetetty saksalaisten käyttöön.
Vangeilta leikattiin sisään tullessa hiukset ja muut karvat. Ne säkitettiin ja lähetettiin Saksan teollisuuden raaka-aineiksi. Niistä valmistettiin kangasta ja huopaa.
Yhdessä valtavassa huoneessa lasiseinän takana näimme naisten hiuksia valtavan vuoren, lähes kaksi tuhatta kiloa! Niitä ei saanut kuvata.
Hyvä lukijani, olet saattanut järkyttyä jo tästä lyhyestä matkaraportistani.
On kuitenkin oikein, että jälkipolvet tietävät näistä järjettömistä tapahtumista ja voivat näin kunnioittaa holokaustin uhrien muistoa. Lopuksi on vain todettava, miten ihminen voikaan olla julma!
Eikä ole siitä muuttunut sillä vainot ovat jälleen kasvussa sekä juutalaista kansaa että kristittyjä kohtaan.
Open Doors -järjestön tuoreen selvityksen mukaan 245 miljoonaa kristittyä kärsii nykyisin vakavasta vainosta 73 eri maassa. Se on suurempi määrä kuin koskaan aiemmin. Surmatuksikin tulee vuosittain tuhansia vainottuja ihmisiä. Toistaako historia jälleen itseään?
Leila Peura, Soini
