Suomen metsäkeskus on selvittänyt kohdennetuilla maastotarkastuksilla, kuinka hakkuissa jätetään suojakaistoja vesistöjen ympärille ja säästöpuita.
Metsäkeskus käyttää hakkuiden valvonnassa ja tarkastusten kohdentamisessa apuna satelliittikuvista tehtyjä erotuskuvia. Uusilla menetelmillä on mahdollista valvoa entistä tarkemmin, kuinka metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt säilyvät talousmetsien hakkuissa.
Satelliittierotuskuvien avulla Metsäkeskus voi seurata entistä tarkemmin puunkorjuun vaikutuksia metsäluonnon monimuotoisuuteen.
Kuvista nähdään toteutuneet hakkuut, joita verrataan metsänomistajien ja puunostajien tekemiin metsänkäyttöilmoituksiin sekä Metsäkeskuksen metsä- ja luontotietoon.
– Maastotarkastuksia voidaan satelliittikuvatulkinnan perusteella kohdistaa esimerkiksi pienvesien läheisyydessä toteutettuihin hakkuisiin, jolloin saadaan kerättyä täsmällistä tietoa vesistöjen rantoihin jätetyistä suojakaistoista.
– Samassa yhteydessä kerätään sijaintitarkkaa tietoa säästöpuiden määrästä sekä laadusta, kertoo rahoituksen ja tarkastuksen palvelupäällikkö Aki Hostikka Suomen metsäkeskuksesta.
Satelliittiseurannan ja uuden tarkastusmenettelyn avulla Metsäkeskus voi valvoa tehokkaasti myös metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen säilymistä.
Maastotarkastukseen poimitaan satelliittitulkinnan perusteella kohteet, joissa hakkuu on mahdollisesti ulottunut metsälakikohteeseen ja riski rikkomukseen on olemassa.
– Kun metsälain valvonta tehostuu ja menetelmät kehittyvät, tuo se lisää läpinäkyvyyttä ja avoimuutta koko metsäalan toimintaan, Hostikka sanoo.
Säästöpuustosta huolehditaan, norojen suojakaistoissa parannettavaa
Suomen metsäkeskuksen kohdennetuissa maastotarkastuksissa selvitettiin hakkuissa jätettyjen säästöpuiden määrää ja laatua, pienvesien suojakaistojen leveyttä sekä sitä, kuinka metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt olivat säilyneet hakkuissa.
Tarkastuksia tehtiin 1679 hehtaarilla. Tarkastetut kohteet valittiin satelliittierotuskuvista riskiperusteisesti, joten tulokset eivät kuvaa kaikkien toteutuneiden hakkuiden tilannetta.
Säästöpuita oli jätetty riittävästi noin 80 prosentilla tarkastetuista hakkuukohteista. Huomautettavaa oli 15 prosentilla kohteista ja heikosti säästöpuita oli jätetty noin 5 prosentilla kohteista.
Keskimäärin säästöpuita oli jätetty hakkuissa 25 kappaletta hehtaarille ja niistä lähes puolet oli järeää puustoa. Järeintä säästöpuustoa oli jätetty Kanta-Hämeessä.
– Säästöpuut ovat ensiarvoisen tärkeitä tulevaisuuden lahopuujatkumoina. Tulosten perusteella metsäalan toimijat ja maanomistajat ovat selvästi sisäistäneet tämän asian, sanoo luontotiedon johtava asiantuntija Miia Saarimaa Suomen metsäkeskuksesta.
Vesistöjen suojakaistoja tarkastettiin 51,3 kilometrin verran, joista puutteellinen suojakaista havaittiin 8,9 kilometrin matkalla.
Eniten huomautettavaa oli norojen riittämättömistä suojakaistoista
Metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen huomioimisessa hakkuiden toteuttajilla on parannettavaa. Hakkuut olivat aiheuttaneet muutoksia lähes viidennekseen tarkastetuista elinympäristökohteista.
Etelä-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Keski-Pohjanmaalla kaikki tarkastetut kohteet olivat säilyneet hyvin hakkuissa. Heikoin tilanne oli Pohjois-Karjalassa, missä alle puolet tarkastettujen elinympäristöjen pinta-alasta oli säilynyt.
– Metsäkeskus tuottaa metsänomistajien ja alan toimijoiden käyttöön luontotietoa, jonka laatua ja käytettävyyttä parannetaan koko ajan. Tuottamamme tiedon avulla luontoarvot voidaan huomioida ja säästää hakkuissa nykyistä paremmin, Saarimaa sanoo.
