Elämme vuoden pimeintä aikaa, mikä tuo omat haasteensa tien päälle kulkumuodosta riippumatta.
Autoilijan tärkein ja yksinkertaisin keino oman havainnointinsa helpottamiseksi ja sitä kautta sekä oman että muiden turvallisuuden parantamiseksi on nopeuden alentaminen olosuhteiden mukaiseksi.
Tärkeää se on erityisesti taajamissa, joissa liikkuu paljon kävelijöitä ja pyöräilijöitä.
– Pimeällä tai hämärässä näkemäalue pienenee ja havaintoaikaa jää vähemmän kuin valoisalla. Hämärässä näkemistä voivat vaikeuttaa niin liikenne- ja katuvalot, vastaantulevien ajoneuvojen valot kuin häikäistyminenkin. Sade hankaloittaa havaintojen tekoa entisestään.
– Jo pienikin ajonopeuden alentaminen antaa auton tai polkupyöränkin kuljettajalle tarvittavaa pelivaraa eli lisäaikaa havaintojen tekoon, korostaa Liikenneturvan koulutusohjaaja Toni Vuoristo.
Moni myös tunnistaa pimeällä ajamisen vaikeudet omassa arjessaan, sillä noin kaksi viidestä (42 %) Liikenneturvan kyselyyn vastanneesta on kokenut pimeällä autoilun haastavaksi.
Kolme viidestä (62 %) vastaajasta puolestaan kertoi kiinnittävänsä pimeällä enemmän huomiota oman ajoneuvonsa nopeuteen valoisaan aikaan verrattuna.
– Kuljettajan on pidettävä nopeus sellaisena, että hän säilyttää ajoneuvon hallinnan ja saa sen pysäytettyä tien näkyvällä osalla kehnoissakin olosuhteissa. On hyvä huomata, että nopeuden alentaminen neljänneksellä lyhentää jarrutusmatkan lähes puoleen, muistuttaa Vuoristo.
Liikenne on viestintää ja vuorovaikutusta
Jalankulkijan ja pyöräilijän kannattaa varustautua heijastimin ja valoin auttaakseen autoilijoita sekä muita liikkujia havaitsemaan heidät mahdollisimman aikaisin.
Heijastimien ja pyörän valojen käyttö ei luonnollisestikaan poista jalankulkijan, pyöräilijän, autoilijan tai kenenkään muunkaan vastuuta vaan on yksi osa kokonaisuutta, josta turvallinen liikkuminen muodostuu.
– Paras eli turvallisin lopputulos syntyy tietysti silloin, kun kaikki toimivat sääntöjen mukaan ja ennakoitavasti. Siihen kuuluu se, että ilmaisee itsensä sekä aikeensa mahdollisimman aikaisin ja selkeästi.
– Kävelijä voi osallistua liikenteen vuoropuheluun esimerkiksi juuri heijastinta käyttämällä, autoilija taas esimerkiksi näyttämällä suuntamerkkiä tai alentamalla nopeuttaan, Vuoristo sanoo.
– Vastuu kaikkien turvallisesta liikkumisesta kuuluu lopulta jokaiselle kulkijalle. Liikenne on viestintää ja vuorovaikutusta – kannattaa haastaa itsensä näkemään liikenteessä ihmisen pelkän kulkumuodon eli esimerkiksi autoilijan tai pyöräilijän sijaan. Kukaan ei ole liikenteessä yksin, Vuoristo tiivistää.
