MAINOS
MAINOS

Kolme neljästä säästää vanhuuttaan varten

LähiTapiolan teettämän Arjen katsaus -kyselyn mukaan kolme neljästä suomalaisesta säästää vanhuutta silmällä pitäen. Enemmistö säästää johonkin rahoitusvarallisuuteen, kuten rahastoon, osakkeisiin tai talletuksiin. Toiseksi yleisin (23 prosenttia vastanneista) vanhuuteen varautumien muoto on kerryttää elinkaaren aikana reaalivarallisuutta eli käytännössä yleisimmin asuntovarallisuutta. Lisäksi moni (17 prosenttia) sanoo säästävänsä myös vakuutuksen kautta, jolloin varat sijoitetaan suurimmaksi osaksi rahoitusvarallisuuteen, mutta joukossa voi olla myös reaalisijoituksia.

Neljäsosa suomalaisista jättää varautumatta vanhuuteen taloudellisesti. Suomen eläkejärjestelmä on monen mielestä kattava, eikä erillistä säästämistä tarvita.
– Vanhuuteen varautumista selittää kaksi hyvin loogista seikkaa. Ensinnäkin varautuminen lisääntyy elinkaaren myötä, kun tarve on jatkuvasti ikääntymisen myötä lähempänä ja tuloista kertyy pikkuhiljaa varallisuutta. Toiseksi tulotaso selittää varautumiskykyä voimakkaasti, toteaa LähiTapiolan yksityistalouden ekonomisti Hannu Nummiaro Arjen katsauksen kertomista tuloksista.

MAINOS

LähiTapiolan teettämän kyselyn toteutti Kantar TNS. Kysely toteutettiin maalis-huhtikuun vaihteessa ja siihen vastasi kaikkiaan 1 196 suomalaista, jotka olivat iältään 15–74-vuotiaita.

Säästöjä ei
hoivapalveluihin

Suomalaisten säästämisinnosta huolimatta moni ei ole valmis uhraamaan säästöjään hoivapalveluiden ostoon. Kyselyn mukaan 43 prosenttia vastaajista sanoi, ettei ole valmis käyttämään säästöjään hoivapalveluiden ostoon. Hieman alle kolmannes olisi ollut valmis ostamaan säästöillään hoivapalveluita. Sama määrä vastaajia ei osannut sanoa halukkuudestaan mitään
– Valmius kustantaa itse hoivapalveluja kuitenkin kasvaa tulojen ja sitä myötä kertyneen varallisuuden myötä. Vain kyselyn korkeimmassa tuloluokassa, eli yli 85 000 euroa vuodessa bruttotuloja tienanneissa, enemmistö vastaajista olisi valmis käyttämään sekä säästöjä että reaaliomaisuutta hoivapalvelujen kustantamiseen. Varakkaimmilla voi hyvin jäädä siitä huolimatta perintöäkin, mikä ehkä helpottaa kulutuspäätöstä myös omiin tarpeisiin, Nummiaro sanoo.

Vaikka säästöjen käyttö hoivapalveluihin ei monia houkuta, pitkäikäisyyttä varten otettu vakuutus voisi suomalaisia kiinnostaa. Isotkin säästöt voivat ehtyä, jos hoitoa ja hoivaa tarvitsee pitkään.
– Tämä voi johtaa lisääntyvään säästämiseen, jolloin osalla säästöjä kertyy enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Vakuutuksen idea on koota näitä pitkäikäisyyden ja hoivatarpeen keston riskejä yhteen, jolloin realisoituneita ylisäästöjä voitaisiin hyödyntää alisäästöjen hyväksi. Tällöin vakuutusmaksulla saisi varmistettua juuri sen verran hoivaa kun elämä vaatii, vinkkaa Nummiaro.

Kiinnostusta
vakuutustarpeeseen

Kyselyn mukaan 48 prosenttia vastaajista olisi ainakin jonkun verran kiinnostunut hoivan tarpeen kattavasta vakuutuksesta. Noin kolmannes vastaajista ei sano olevansa vakuutuksesta kiinnostunut ja viidennes ei osannut sanoa kiinnostuksestaan.
– Enemmistö ei haluaisi käyttää omaisuuttaan hoivaan, mutta toisaalta olisi valmis harkitsemaan pitkäikäisyysriskin poistavaa vakuutusta. Tämä kuvastaa nykyistä ajatusmallia, että vanhuudenajan hoiva kuuluu julkisiin palveluihin, eikä siitä muuten kuin verojen muodossa kannata maksaa. Toisaalta riskinä voi olla, että vakuutus ei hyödytä käytännössä yhtään, jos sen hyöty ulosmitataan hoivan suurempina asiakasmaksuina, Nummiaro sanoo.

Exit mobile version