Koronapandemia on ajanut monet perheet pohtimaan joulunviettoa, mikä voi herättää voimakkaitakin tunteita. Yksinäisyyttä on kuitenkin ollut olemassa jo ennen koronaa.
Tänä vuonna monien perheiden joulu näyttää erilaiselta. Suuret sukujuhlat ja matkustaminen maakuntiin on monelle jokavuotinen perinne, josta luopuminen voi kirpaista yllättävän paljon.
– Pettymys, ärtymys ja turhautuminen voivat nousta pintaan monilla. Tilanne saa harmittaa, vaikka järjellä ajatellen ymmärtäisikin perusteet suositusten takana, sanoo vastaava psykologi-psykoterapeutti Aino Kohtala Terveystalosta.
Ihmiset suhtautuvat asiaan eri tavoin, eikä harmituksesta tarvitse yrittää päästä eroon väkisin. Tunteet on hyvä tunnistaa, joskaan niihin ei tarvitse jäädä vellomaan.
Ajatusten jakaminen muiden kanssa voi helpottaa oloa. Kun on tilaa tuntea, ei tarvitse taistella sen kanssa, onko tunteeseen lupa vai ei.
Jouluun liitetään vahvasti yhdessäolo. Korona-aikana asetelma voi korostua, sillä moni ei välttämättä ole nähnyt toisessa kaupungissa asuvia läheisiään moneen kuukauteen, ja joulua on odotettu jälleennäkemisen toivossa.
– Onkin tärkeää hyväksyä, miltä erilainen joulu tuntuu: se voi tuntua alkuun merkityksettömältä ja tyhjältäkin. Joulu on monelle myös odotettu loma, ja siitä voi olla vaikea nauttia, jos ei totutusta poiketen pääsekään vaihtamaan maisemaa vaan yksinolo jatkuu, Kohtala sanoo.
Pikkuhiljaa harmituksesta voi yrittää siirtyä näkemään tilanteessa muitakin puolia. Miten poikkeusjoulusta saisi tehtyä mahdollisimman mielekkään itselle? Voisiko sukujoulusta tuoda jotain tähän jouluun?
Nykymaailmassa yhteyttä on helppo pitää yllä etänä, kortit ja paketit kulkevat eikä mikään estä viettämästä joulua koko suvun kesken pandemian hellitettyä vaikka kesällä, jos siltä tuntuu.
– Ihmisillä on hyvin erilaisia toiveita jouluun liittyen ja se on monissa perheissä ongelma ilman koronaakin. Korona-aikana on hyvä ymmärtää, että kaikilla on oikeus pitää huolta omasta terveydestä ja hyvinvoinnista.
– Vaikka kokoonnuttaisiin suositusten sallimissa rajoissa, tilanne voi silti ahdistaa tai pelottaa. Jokaisella on oikeus kieltäytyä tapaamisista, vaikka joku pahoittaisikin siitä mielensä, Kohtala painottaa.
Yksinäisyys on terveysriski
Korona-aikana yksinäisyyden kokemus on koskettanut epätavallisen suurta ihmisjoukkoa, mutta yksinäisyys on merkittävä ilmiö myös ilman koronaa: siitä kärsii joka kymmenes suomalainen.
Yksinäisyys on terveysriski, joka altistaa masennukselle ja ylläpitää masentunutta olotilaa. Se muuttaa ajattelua – sitä, miten näemme itsemme, toiset ihmiset ja tulevaisuuden.
Yksinäisyyden on todettu aiheuttavan paljon fyysisiäkin oireita, joihin lukeutuvat esimerkiksi unettomuus, kuormittuneisuus, elimistön huono palautuminen, heikentynyt immuunivaste ja mielihyvän lähteiden väheneminen. Yksinäisyys myös usein kroonistuu iän myötä.
– Etenkin sosiaalisen yksinäisyyden kokemus on korostunut korona-ajassa. Sosiaalisesta yksinäisyydestä kärsivät kokevat, etteivät kuulu oikein mihinkään porukkaan, eikä vertaistukea ole tarjolla.
Tavallisesti omaa ryhmää haetaan esimerkiksi uusien harrastusten, vapaaehtoistoiminnan tai muiden aktiviteettien kautta, mutta korona-aikana moni yhteisöllinen toiminta on katkolla, mikä mutkistaa tilannetta.
Emotionaalinen yksinäisyys on lamaavampaa – siitä kärsivä kokee, ettei elämässä ole ketään, johon luottaa ja joka ymmärtää. Siihen liittyy voimakas näkymättömyyden ja kohtaamattomuuden tunne ja syvien läheisten ihmissuhteiden puute.
– Emotionaalinen yksinäisyys on haastava tilanne ja siitä kertominen vaatii ihmiseltä paljon. Moni tällaista ulkopuolisuutta kokeva rakentaa itselleen suojakuoren, joka estää muita näkemästä, että hän on yksin.
– Todellinen yksinäisyys ei aina näy ihmisestä ulospäin: se voi ilmetä vetäytyvänä alakuloisena käytöksenä, mutta tällaisten merkkien tulkitseminen menee helposti mönkään.
Kohtala toivookin, että poikkeusjoulun tuoksinassa ei unohdettaisi niitä, joille yksinäisyys on ollut elämässä läsnä jo kauan ennen koronapandemiaa. Jos huomaa omassa tuttavapiirissä jonkun, jonka jaksaminen aiheuttaa huolta, apua kannattaa tarjota matalalla kynnyksellä.
Itselle pieneltä tuntuva ele, vaikkapa joulukortti tai puhelinsoitto, voi toiselle olla iso askel kohti parempaa ja merkki siitä, että joku välittää.
– Aina voi kurottua kohti toista ihmistä, vaikka varsinainen huoli ei olisikaan herännyt. Osoittamalla huomiota voi parhaassa tapauksessa auttaa murentamaan piilevää yksinäisyyttä. Kannustan jokaista kantamaan kortensa kekoon tässä tilanteessa ja lähestymään toisia niillä keinoin, kuin se tässä tilanteessa on mahdollista.
– Jos taas itse kokee emotionaalista yksinäisyyttä, avun piiriin kannattaa hakeutua, vaikka aloitteen tekeminen voi tuntua vaikealta ja vaatia ison kynnyksen ylittämistä, Kohtala rohkaisee.
