Järvipohjanmaan Risteyspaikka Alajärvellä on jo 18 vuoden ajan pitänyt oviaan avoinna nuorille. Koko tuon ajan Risteyspaikka ry:n puheenjohtaja Erkki Peltoniemi on myös jaksanut uupumatta tuoda Risteyspaikan asiaa esille eri yhteyksissä.
Ja syytä onkin. Jos on ovien aukipitäminen ollut monesti ennenkin vaikeaa varojen käydessä vähiin, niin nyt ollaan niin huonossa tilanteessa koronavuoden myötä, että vastaavaa ei ole koettu.
Risteyspaikka kaipaakin nyt meidän kaikkien tukea ja sitä varten on käynnissä Meillä on sydäntä nuorille -keräys, johon Risteyspaikka on haastanut mm. Alajärven seurakunnan ja kaupungin työntekijät 20 eurolla mukaan. Keräysaika on maaliskuun loppuun saakka.
Keräykseen voi osallistua ja haastaa kaverinkin mukaan laittamalla lahjoituksensa tilille FI33 51 8807 200 866 05. Haasteet julkaistaan Torstai-lehdessä.
Matala kynnys
Erkki Peltoniemi kertoo, että toimintaa aloitettiin koeluontoisena 2003 seurakunnan alaisuudessa. Väkeä alkoi käydä yhä enemmän ja kynnys madaltui yhä lisää.
2008 toiminta siirtyi yhdistyksen alle ja nykyisin siellä käyvät kaikki alueen nuoret. Ennen koronaa perjantai-illassa oli tyypillisesti satakin nuorta.
– Tänne tulevia ei puhalluteta, mutta juovuksissa tänne ei saa tulla eikä kaljojen kanssa, Erkki toteaa ja kiittää nuoria siitä, miten asiallisesti nämä yleensä toimivat.
– Täällä käy mukavia nuoria, eikä paljon puhutut huumeet meillä näy. Niiden käyttäjät ilmeisesti kokoontuvat jossain muualla.
Kiusaamisen suhteen Risteyspaikassa on nollalinja. Jos joku tulee kiusatuksi muualla, niin Risteyspaikassa siihen puututaan heti.
Viime kevättalvella koronarajoitusten tultua Risteyspaikka oli pari kuukautta kiinni, mutta sen jälkeen ovia on saatu pidettyä auki. Ovet menevät nyt kiinni viimeistään kello 22, mutta kovasti odotetaan aikaa, että voitaisiin palata pidempään aukioloon.
Alajärven nuoret suhtautuvat koronatilanteeseen varsin asiallisesti ja Risteyspaikassa ei ole nyt ollut ruuhkia. Nuoret eivät liiku vaan noudattavat suosituksia, käyttävät maskejakin esimerkillisesti.
Se, että Risteyspaikkaan voi silti tulla, on hyvin tärkeää. Toisinaan nuorilla on syitä, miksi kotonakaan ei ole hyvä.
Risteyspaikasta käsin katsottuna Alajärvellä harmittaa mopoasia. – Olisi kyllä ihan välttämätöntä saada paikka missä saa harjoitella temppuja ja vaikkapa lämmin huoltotila, jossa nuoret voisivat opetella mopojensa korjaamista.
– Joku nuori voisi opiskelujensa jälkeen vaikka palata tänne, jos nuorista pidettäisiin huolta ja he saisivat mahdollisuuden harrastaa!
Risteyspaikassa pyritään tarjoamaan monenlaista puuhaa, jota toteutetaan lahjoitusvaroin. Viime vuonna saatiin hankittua piano ja kaksi kitaraa ja uusi biljardipöytä odottaa asentajaansa. Siihen varat saivat nuoret hakijat itse Aisaparilta.
– STEA:lta olemme saaneet vain yhden kerran 4000 euroa, tietokoneiden hankkimiseen. Muutoin vuokrat, muut juoksevat kulut ja palkanmaksut kahdelle palkkatuella työskentelevälle henkilölle katetaan kaupungin, seurakunnan, yrittäjien ja joidenkin yksityisten lahjoittajien avustuksilla.
Tärkeitä tukijoita ovat Alajärven Sähkö Oy, Mäkelä Alu, Saltex ja Japo. Viime vuonna rahoituksen kannalta merkittävää joulukonserttia ei voitu järjestää eikä kannettu kolehtia Risteyspaikalle, joten rahoituksessa on nyt iso aukko.
– Kaikki tunnustavat toimintamme tärkeyden, mutta raha on lujassa, Erkki Peltoniemi kiteyttää.
Rahan lisäksi Risteyspaikka kaipaa vapaaehtoisia antamaan aikaansa. Vapaaehtoisen ei tarvitse osata mitään, kunhan on läsnä ja vaikka pelailee tai juttelee nuorten kanssa.
Ruokajako kolmena päivänä viikossa
Risteyspaikan suojista jaetaan myös kauppojen ylijäämäruokaa tarvitseville.
Ruokajako on joka tiistai, keskiviikko ja torstai kello 14-18 ja jaossa on pääsääntöisesti Tokmannilta ja Alajärven S-Marketista saatavaa ylijäämäruokaa. Tokmannilta sitä tulee pari ostoskärryllistä viikossa ja S-Marketista kuorma haetaan joko päivittäin tai joka toinen päivä.
Välillä Erkki ostaa halvalla Pirjon Paakarilta eilistä leivonnaista ja välillä hän hakee ylijäämäruokaa jakoon Seinäjoelta saakka.
Ruokakasseja Risteyspaikalta haetaan todelliseen tarpeeseen, niitä ei kukaan hae ahneuksissaan. Hakijan nimeä tai syytä tarpeeseen ei kysellä.
Ruokakasseja haetaan niin pienten lasten perheisiin kuin yksinäisille ja eläkeläisille. Joku hakee myös naapurille, joka ei pääse hakemaan itse.
Kasseja ei varata kenellekään, tavarat ovat jaossa sitä mukaa kuin niitä haetaan. Se on kuitenkin sovittu, että yksi kassillinen per hakija riittää, jotta mahdollisimman moni saa edes jotain.
Tuula Jokiaho
