Alajärven Saukonkylä on pieni, mutta pippurinen kylä, jolla on omaleimaiset piirteensä upean luonnon ja hyvien kulkuyhteyksien myötä. Kylältä ei ole paha matka käydä töissä naapurikunnissakaan ja sieltä löytyy valokuitukaapeli mahdollistamaan etätöiden tekemisen.
Eipä siis ihme, että kylä vetää puoleensa paluumuuttajina lapsiperheitä, juuri sellaisia uusia alajärveläisiä, jota paikkakunnalle kaivataan.
Reilut kaksi vuotta sitten muuttokuormansa ja viisi lastaan Saukonkylälle toi Elena ja Henri Finnilän perhe. Henri on kylältä kotoisin, kun taas Elena laskee itsensä lähinnä virtolaiseksi. Saukonkylälle perhe muutti Espanjan auringon alta.
– Olimme asuneet Espanjassa 3,5 vuoden ajan auringon, seikkailun ja kokemuksen vuoksi. Nuorin lapsemmekin syntyi siellä ja vanhempia lapsia kävi ensin parin vuoden ajan paikallista koulua, kunnes viimeiseksi vuodeksi otimme heidät kotikouluun, Elena kertoo.
Kun perhe totesi, että oli aika suunnata takaisin Suomeen, Saukonkylä nousi vaihtoehdoksi, koska perheen Suomen osoite oli ollut siellä. – Vanha kotipaikkani oli meillä kesäasuntona ja päätimme jäädä tänne pysyvästi, Henri kertoo.
Elena ja Henri kokevat, että lasten on hyvä olla maalla. Molemmat vanhemmat työskentelivät etänä verkossa myös Espanjassa asuessaan, joten työn suhteen ei muutosta tullut.
Tampereelta Saukonkylälle muuttivat reilu vuosi sitten Elina ja Jaakko Ojaniemi kahden lapsensa kanssa. Elina on kylältä kotoisin, mutta ehti olla poissa 20 vuotta.
Suurin syy muuttoon oli Jaakon saama työtarjous Kuortaneelta. Vaikka perhe oli viettänyt paljon aikaansa lomilla Saukonkylällä, niin Elinan ensimmäinen ajatus muutosta oli ”ei”. Parin päivän kuluttua se oli jo ”kyllä”.
– Tästä on lyhyt matka käydä työssä urheiluopistolla ja itse teen ison osan työstäni tapahtuma-alan yrittäjänä verkossa, Elina sanoo.
– Olen elänyt suorittamista ja kun se tulee tien päähän, voi lähteä aitojen asioiden äärelle. Monet ystävänikin kaipaavat maalle, mutta on vaikeaa tehdä muutos ja uskoa siihen, että voi elää kuten haluaa.
Elina ja Elena pohtivat, että kynnyksenä voi olla työpaikan löytyminen ja se, löytääkö maalta uuden yhteisön entisen ystäväpiirin tilalle? Se on kuitenkin molemmille selvää, että jos kaupungista halutaan muuttaa maalle, niin suunta on oikeasti kyliin, jossa on tilaa, eikä taajamaan.
Siksi kyliin kannattaisikin panostaa, koska ne jos mitkä voivat tuoda muuttajia kaupungeista tällekin alueelle.
Aktiivista toimintaa ja ihana luonto
Saukonkylällä uudet asukkaat arvostavat upeaa luontoa ja aktiivista kylätoimintaa. Keskustan palveluihin hurauttaa kymmenessä minuutissa ja lapset on helppo laittaa turvalliselle matkalle Paavolan kouluun bussin kyydissä.
Asuminen on edullista. Muutamalla kymppitonnilla saa talon, kaupungissa sillä rahalla saa vain pienen kerrostaloasunnon. Kun asuminen on halpaa, aikaa jää työn lisäksi muullekin.
Elina on kyläyhdistyksessä puheenjohtajana ja Henri varapuheenjohtajana. Omalla seurantalolla on mukava pelata sulkapalloa, pingistä tai sählyä ja sali onkin kovassa käytössä. Talon keittiö on uudistettu ja kunhan vesipiste saadaan, voi taloa vuokrata myös yksityistilaisuuksiin.
Ulkona on hyvät ladut ja kylätalon pihalla jää. Yhteistä puuhaa suunnitellaan ja toteutetaan koronarajojen puitteissa.
Touhua riittää, sillä kylään on muuttanut paljon muitakin lapsiperheitä. Noin puolet niistä asukkaista, jotka eivät työskentele kotona, käyvät töissä Alajärven ulkopuolella.
Uhkakuviakin on
Vaikka Saukonkylän tulevaisuus näyttääkin hyvältä, niin uhkakuviakin on. Kyläyhdistyksen hallituksen jäsen Arto Sillanpää, itsekin paluumuuttaja vuonna -95, kertoo kylän asutuksesta pohjavesialueella sijaitsevan noin 80 prosenttia.
Tästä asiasta tuli ongelma silloin, kun Alajärvellä otettiin käyttöön paikalliset ympäristönsuojelumääräykset. Ne asettavat pohjavesialueiden asutukselle tiukemmat jätevesien käsittelyn vaatimukset, kuin mitä laki edellyttää.
Laki sallii pohjavesialueilla maaperäkäsittelyn kolmen saostuskaivon jälkeen, kun taas paikallisin määräyksin rajataan vaihtoehdoiksi käytössä hyvin kalliiksi tulevat umpisäiliöt tai jäteveden johtamisen pohjavesialueen ulkopuolelle, eli viemäröinnin.
– Umpisäiliön käyttö maksaa nelihenkiseltä perheeltä noin 3000 euroa vuodessa, Sillanpää kertoo ja sanoo, että paikallisten määräysten voimaantultua kylällä virisikin heti halu saada kylälle jätevesiviemäri.
– Kylältä 46 taloutta on allekirjoittanut sitoumuksen liittyä viemäriin samoilla ehdoilla, kuin siihen on voitu liittyä muuallakin Alajärvellä. Nimet on kerätty jo pari vuotta sitten.
Viemärihanke on siinä pisteessä, että kaupunki on suunnitelmat tehnyt ja alustava hinta on tiedossa, mutta vielä tarvittaisiin hyvää tahtoa. Kyläyhdistyksen väki vetoaakin nykyisiin ja mahdollisiin tuleviin valtuutettuihin, että he tutustuisivat asiaan kunnolla.
– Pyydämme vain tasa-arvoista kohtelua, sillä viemäröinnin tarve kylällämme johtuu kaupungin itse asettamista, lakia tiukemmista säännöistä.
Asia vaikuttaa mahdollisuuksiin elää ja asua kylällä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun joku haluaa peruskorjata taloaan tai peräti rakentaa uuden, on tuo asukas sen edessä, että rakennuksen tulee täyttää paikalliset ympäristönsuojelumääräykset.
– Alajärven kaupunginvaltuusto on hyväksynyt pohjavesialueille ympäristönsuojelumääräykset, jotka ovat lainsäädännön vaatimuksia tiukemmat ja edellyttävät alueen talouksilta tavanomaista kalliimpien jätevesijärjestelmien käyttämistä.
– Pidämmekin tämän vuoksi perusteltuna sitä, että kaupunki aktiivisesti edistää viemäriverkoston rakentamista alueelle.
Tuula Jokiaho
