Alajärven sivistystoimen Satusilta-hanke on lähestymässä päätöstään. Hanke alkoi lokakuun alussa ja päättyy maaliskuun lopussa.
Hankkeen aikana on lahjoitettu yhteensä satoja kirjoja Alajärven ja Vimpelin kouluille, päiväkoteihin, perhepäivähoidon yksiköihin ja ryhmiksiin. Kaikki alueen tänä vuonna kolme vuotta täyttävät saavat neuvolan kautta kirjan lahjana.
Opettajat ovat saaneet pedagogisia vinkkejä lukemiseen liittyen ja perheen pienimpien lukupassi on käytössä kirjastossa aina toukokuun loppuun saakka.
Vuoden lopussa kerättiin uusia satuja kirjoituskilpailun kautta. Kaiken kaikkiaan satuja tuli yli 80, ja 15 niistä on päässyt nyt kansiin saakka.
Satusilta-hankkeen oma julkaisu, Satujen silta – lyhyitä tarinoita nuorille lukijoille – on tullut painosta. Viime viikon aikana kirjaa on jaettu kouluille ja sitä saa myös ostaa Alajärven, Lehtimäen ja Vimpelin kirjastoista 15 euron käteismaksua vastaan.
Kirjoituskilpailuun tuli paljon hyviä tarinoita, mutta kirjaan valikoituivat tarinat, jotka soveltuivat parhaiten 4-8-vuotiaille lukijoille ja satujen kuulijoille. Liian pitkät tarinat karsiutuivat pois, samoin jouluaiheiset jätettiin tällä kertaa ulkopuolelle.
Mukaan valikoidut kirjoitukset kertovat eläimistä, arkisista tapahtumista ja lasten elämästä. Tarinoissa käydään muun muassa kalassa, eksytään äidistä ja mietitään, onko oikein narrata.
Yksi eskariluokan yhdessä keksimäkin tarina kirjassa on, muut ovat yksittäisten oppilaiden kirjoittamia. Tarinoita julkaistaan myös äänisatuina hankkeen Youtube-kanavalla ja ne ovat vapaasti kaikkien käytössä.
Satujen silta -kirja sisältää värikkään ja iloisen kuvituksen. Sen on tehnyt alajärveläinen, 16-vuotias lukiolainen Miia Koivulampi.
Miialla on oma kuvituspalveluja tarjoava 4H-yritys Art from Miia. Kirjan on toimittanut hankekoordinaattori Kati Keski-Mäenpää ja sen on painanut Bookcover.
Maisitiaisia kirjasta!
Lenan kissa
Serafiina Laukkonen, Alakylän koulu, 2.lk:
Minä olen Lena. Olen kolmannella luokalla. Minulla on oma kissa. Sen nimi on Mira. Kaikilla muilla on kuitenkin paljon parempia lemmikkejä. Heillä on koiria, hamstereita ja jopa omia hevosia!
Eräänä päivänä juttelimme tyttöjen kanssa lemmikeistämme. Halusin kovasti, että minulla olisi ollut jokin erikoinen lemmikki, ja sanoin muille:
– Minulla onkin kultakaloja!
– Vau! Sara kiljahti, ja muutkin olivat innoissaan kaloista.
– Saammeko tulle teille katsomaan niitä? he kysyivät.
En tiennyt, mitä olisin sanonut heille.
– Ei tänään oikein käy, änkytin.
Kotona minua harmitti ja suretti. Miksi olinkaan valehdellut ystävilleni? Seuraavana päivänä kerroin ystävilleni totuuden. He antoivat anteeksi, että olin valehdellut heille.
Mikon ja Kallen kalareissu
Jooa Tuomela, Aapiskujan koulu, 4.lk
Kalle tykkäsi kovasti lenkkeilystä ja kalastamisesta. Eräänä päivänä Kalle lähti ystävänsä Mikon kanssa kävelylle.
– Käydäänkö sillalla? kysyi Mikko.
– Käydään vaan, vastasi Kalle.
Niin Kalle ja Mikko lähtivät käymään sillalla. Matkalla pojat törmäsivät pikkupoikaan, joka itki kovasti.
– Miksi sinä itket? kysyi Mikko.
– En löydä äitiäni mistään, vastasi poika.
– Muistatko äitisi nimeä? kysyi Mikko.
– Joo, vastasi pikkupoika. – Se on Maria.
– Ahaa, sanoi Kalle. – Sinähän olet Vaahteramäen Marian poika.
– Me viemme sinut kotiin, lupasi Mikko.
Ja niin Mikko ja Kalle veivät pojan kotiin. Sen jälkeen Mikko ja Kalle menivät sillalle.
– Että on hienot maisemat! huokaisi Kalle.
– Niin on, sanoi Mikko.
– Mennäänkö käymään kalassa? ehdotti Kalle.
– Mennään vaan, vastasi Mikko.
Pojat hakivat kalastuskamppeet ja menivät joelle kalaan. Kalle sai suuren lohen, ja Mikko otti sen haaviin.
– Onpa iso lohi! huudahti Mikko.
– Jep! sanoi Kalle.
– Tehdäänkö siitä keittoa! ehdotti Kalle.
– Tehdään vaan! sanoi Mikko.
Niin Mikko ja Kalle menivät kotiin tekemään lohikeittoa.
– Olipa hyvää! sanoi Mikko.
– Niin oli! sanoi Kalle.
