Alajärven Luoma-aholta kantautuu mukavia uutisia. Vuoden kylä 2019 on loikannut kiipeilyharrastuksen aallonharjalle, kun kylätalolle on rakennettu Järviseudun alueen ensimmäinen boulder-seinä.
Boulderointi on kiipeilyn alalaji, jota voi harrastaa Luoma-ahon tapaan sisätiloissa tai luonnossa. Kaikenikäisille sopivassa sisäharrastuksessa pääsee haastamaan itsensä monipuolisella tavalla – oman kropan, kunnon ja reittien vaikeusasteen mukaan.
Idea boulder-seinän hankkimisesta Luoma-aholle lähti kyläaktiivien tilaisuudesta, jossa mietittiin uusia harrastusmahdollisuuksia. Ajatuksen boulder-seinästä esitti Reija Harvisalo.
Kyläyhdistyksen hallituksen jäsen Elina Försti kertoo, että Harvisalon ideassa nähtiin potentiaalia, varsinkin kun kyseessä on harrastusmuoto, jollaista Järviseudulla ei vielä ollut.
Boulder-seinän kustannusarvio on noin 20 000 euroa, josta 10 000 euroa Aisaparin hanketukea. Yksityisen rahoituksen osuus on 10 000 euroa ja siinä päärahoittajana toimi Oma Säästöpankki 4 000 eurolla.
Kyläyhdistyksen hallituksen jäsen Sara Ojajärvi kertoo, että harrastajien turvallisuudesta vastaavien henkilöiden koulutukseen saatiin kohdeavustusta Alajärven kaupungin sivistystoimelta.
– Mietimme, ettemme tee sellaista, mitä alueella on – vaan on järkevää tarjota jotakin uutta ja laajentaa tarjontaa. Boulder-seinä ei tuo uutta harrastusmahdollisuutta pelkästään Alajärvelle vaan koko alueelle. Boulder-harrastus toimii myös alueen pito- ja vetovoimatekijänä, toteaa Luoma-ahon kyläyhdistyksen hallituksen jäsen Soili Mäki.
Trendilaji tuli Järviseudulle
Sisäboulderointi kuuluu trendikkäimpiin kiipeilylajeihin tällä hetkellä. Suomessa sitä harrastetaan eniten kiipeilyn alalajeista.
Seinäkiipeily on köysillä varmistettua kiipeilyä korkeilla seinillä, kun taas boulderoinnissa köysiä ei käytetä. Boulder-reitti muodostuu yhdenvärisistä palikoista eli otteista koostuvasta radasta, joka on tarkoitus kiivetä loppuun saakka. Reitin haastavuuteen vaikuttavat esimerkiksi otteiden muoto ja välimatka.
– Reitin ideana on haastaa kiipeilijä. Ajatuksena on, että päästään aloitusotteesta ja maan tasalta viimeiseen otteeseen ylös. Koko kiipeilyn idea on itsensä haastaminen: voidaan tehdä helppoja reittejä ja vaikeampia reittejä.
– Vaikeusasteella ei ole ylärajaa vaan aina löytyy se reitti, jota kukaan ihminen ei pääse, valottaa jyväskyläläinen Taneli Kalvas, joka koulutti Elina Välivaaran kanssa luoma-aholaisia sisäboulderoinnin ohjaajiksi ja vastuuhenkilöiksi.
Taneli Kalvas kertoo, että kaupallisia kiipeilyhalleja nousee Suomeen kuin sieniä sateella. Elina Välivaara huomioi puolestaan, että isoimmista kaupungeista – kuten esimerkiksi Vaasasta tai Jyväskylästä – löytyy kiipeilyhalli. Kalvas ja Välivaara ovat Kiipeilyseura Projekti ry:n toimijoita.
– Boulderoinnissa voi kilpailla toisia vastaan, mutta useammalle kiipeilyn harrastajalle kiipeily on kilpailua itseään vastaan: pääsenkö minä tuon reitin, vai enkö pääse. Itse koen sen tosi mielekkäästi, kertoo Taneli Kalvas.
Korkeutta riittää
Viime vuoden lokakuussa valmistuneen Luoma-ahon kylätalon saliin koottu puurunkoinen ja vanerilla päällystetty boulder-seinä on neljä ja puoli metriä korkea. L-kirjaimen muotoon asennettujen seinien leveydet ovat 5,2 ja 4,15 metriä.
Vanhojen reittien poistaminen ja uusien asentaminen käy näppärästi akkuporakoneen avulla. Seinän edustalle siirretään paksu turvapatja, joka turvaa kiipeilijän alastuloa. Taneli Kalvaksen mukaan 4,5-metrinen seinä on korkein seinä, johon voi kiivetä sillä tavalla, että varmistus perustuu alla olevaan patjaan.
– Jos tuosta korkeammalle kiivetään, pitäisi olla jokin muu varmistus eli köydet sisäkiipeilyssä.
Ohjaajien ja vastuunhenkilöiden koulutustilaisuudessa päästiin luonnollisesti kokeilemaan järviseutulaisittain uutta lajia. Tuleville ohjaajille kerrottiin muiden muassa, miten seinää pitkin tullaan alas turvallisesti.
Boulderointia pääsivät kokeilemaan tulevien ohjaajien lisäksi myös lapset. Kymmenvuotiaat Onni Mäki ja Urho Mäkelä ja yhdeksänvuotias Eino Vistiaho kiipeilivät seinällä kuin vanhat tekijät konsanaan. He saivat aplodeja, kun pääsivät koskemaan ylintä otetta. Onnin mielestä kiipeily oli helppoa, mutta Urho sanoo toisten radan kohtien olleen aika vaikeita.
– Vähän piti miettiä, että mihin käden tai jalan laittaa. Kun pudottaudutaan alas, pitää vähän ponnistaa seinästä irti. Pitää myös tulla alaspäin, ettei putoaminen ota kipeää, Onni huomioi.
Pojilla on monipuoliset harrastukset. Eino käy liikuntakerhossa ja aikoo aloittaa syksyllä sählyn pelaamisen. Myös Urho ja Onni käyvät oman kylän liikuntakerhoa.
Lisäksi Onni harrastaa Lego-kerhoa ja Urho pianonsoittoa. Kolmikko miettii, että boulderoinnista voi tulla yksi harrastus lisää.
Kaikille avointa
Luoma-ahon kyläyhdistyksen aktiivit kertovat, että tieto boulder-seinästä on jo lähtenyt leviämään sosiaalisen median kautta ja kyselyitä toiminnan aloittamisesta on ehtinyt tulla esimerkiksi Lappajärven suunnasta.
Suunnitelmissa on järjestää keskitettyjä boulderointi-päiviä esimerkiksi viikonloppuisin, joita varten lajista kiinnostuneet voisivat varata itselleen aikoja.
Ajatuksena on myös, että ryhmät saisivat varata erikseen aikoja ja että paikan päällä saisi opastusta koulutetulta ohjaajalta.
Luoma-aholaisten boulder-ohjaajien ja vastuuhenkilöiden koulutustilaisuudessa vierailivat Töysän säästöpankkisäätiön hallituksen jäsen Tuomo Nelimarkka ja säästöpankkisäätiön valtuuskunnan jäsen Pirjo-Marja Pitkäkangas.
– Lähdemme mielellämme tukemaan tällaista hanketta, joka on jotakin uutta ja joka tuo elinvoimaa kylälle. Positiivista on se, että boulder-seinällä on paljon käyttäjiä, itsekin uutukaisen seinän reittejä kokeillut Nelimarkka toteaa.
Myös Soili Mäki kokeili boulderointia. Ensimmäisistä kiipeilykerroista hänelle jäi hyvä fiilis.
– Oli hauskaa! Kiipeily vaatii kropalta paljon, syke nousi. Oli tehokasta treeniä. Itseltä kiipeily vaatii rohkeutta ja heittäytymistä. Siinä on haastetta, että saa kiivetyksi vaativampia reittejä.
Virpi Poikelin
